Viides painos. Otava, Helsinki 1954/1960. Sidottu, 268 sivua.

Mistä lienee tämäkin suklaarasia (suojakanneton ja kansikuvaton opusparka) hyllyyni tiensä löytänyt? Siellä se kuitenkin seistä nököttää, enkä luultavasti kovin pian edes ajattelisi sen lukemista. On liian hyvin muistissani vielä se lukemani ja vapauttamani kansikuvallinen Neiti Talonmies. Tämä kappale lähtee luultavasti etsimään minua innokkaampaa lukijaa, kirja kun on nimittäin ainakin yhdellä toivelistalla.

Hiljan huone (Imatran kaupunginkirjasto)
Valtonen Hilja (Lappeenrannan kirjasto)
Hilja Valtonen (Wikipedia)
Taitelijavieraana kirjailija Hilja Valtonen (Ylen Elävä arkisto)

Toivelistayllätys kiitokseksi kärsivällisyydestäsi sen toisen kirjan kanssa. Hyvää kevättä!

Kiitos! Ihana yllätys! Ja olikos vielä niin, että siinä voittamassani kisassa kysytiin juuri Hilja Valtosta? Tämähän sopii lisäpalkinnoksi silloin erinomaisesti!

Valtonen on aina Valtonen! Taattua tavaraa siis, tosin en laskisi tätä kuitenkaan kirjailijan parhaimmistoon. Tässä oli kyllä ihan kivasti mukana vähän yhteiskuntakritiikkiä ja tietysti huumoria, mutta varsinkin Waleen sukutarina tuntui aika oudolta ja irralliselta lisältä kirjaan. Tarina oli sinänsä ihan hieno ja saanut selkeästi vaikutteita klassikoista (alku Humisevasta harjusta ja lopussa oli ripaus Kotiopettajattaren romaania), mutta paljon tylsempää luettavaa kuin Irjan päiväkirja. Miksi ihmeessä näin suuri osa kirjasta on käytetty siihen? Kirjan loppuratkaisu oli ainakin Valtosensa lukeneelle hyvinkin ennalta-arvattava.

Yllätyin muuten, että kirja oli välillä jopa pikkuisen rohkea eroottisesti: oikein hätkähdin lukiessani Irjan kuvausta unestaan, en ole tottunut tälläiseen Valtoselta!

Neiti Talonmies lähtee etsimään uutta lukijaa pk-seudun bookcrossing-miitistä Sokoksen kahvilasta.

Miitistä ei pitänyt ottaa yhtään ainutta kirjaa, mutta tämäkin tarttui mukaan. Kiitos, Silkki! :)

Luin tämän Aakkoshaasteeseen 2013-2014. Aloin jo vaipua epätoivoon kyseisen haasteen kanssa, vaikka neljä kirjaa oli vielä lukematta. Sitten Tarya vielä miitissä kannusti ja lupasi pari helpompaa puuttuvaa kirjaa kuin ne, jotka olin varannut. Niitä odotellessani päätin, että luen tämän ensin.

Tämä taisi olla toinen lukemani Valtonen. Valtosen sankarittaret tuntuvat olevan aika nokkelasanaisia, en aina ihan tahdo pysyä perässä saati että itsellä ajatus leikkaisi ihan tuolla nopeudella. Yleisesti ottaen tarina oli kiinnostava ja yllättävän nopeasti sain kirjan luettua (2,5 päivää, kun lapsiperhearjen pyörityksessä mitään kirjaa ei yleensä saa luettua alle viikossa). Tosin minustakin tuo Waleen sukutarina sai hieman liian laajan tilan kirjassa. Lopussa oli kaksi hämmästyttävää yhteensattumaa, joita ei kyllä uskoisi tosielämässä tapahtuvaksi tai sitten 50-luvulla oli vain pienemmät piirit. Tämä vähän häiritsi tarinan uskottavuutta, koska arvostan kirjoissa tarinan realistisuutta, vaikka tarina itsessään olisi kuvitteellinen.

Kirja menee näillä näkymin kontrolloidusti eteenpäin...

Edit 26.04.14 Varattu Taryalle.

Taryalle miitissä. :)

Tänä vuonna olen lukenut jo neljä Valtosta ja viime vuonna yhden, mutta onneksi näitä vielä riittää :) Kiitos, Minkula ja muut kierrättäjät!

Hippasin tällä Pamina_81:n Toivelistahipassa, joten kirja lähtee takaisin Tampereen suuntaan, kunhan ehdin sen ensin lukea.

No niin, näinhän tässä taas kävi: aloittelin kirjaa eilen ja nyt se on jo luettu :) Hulvatonta Valtosta oli tämäkin, ai että pidän hänen kirjojensa päähenkilöistä! Wale-juttu oli aika erikoinen, mutta vielä enemmän irralliseksi minusta jäi se matka olympialaisiin...

Kirja päässee Tampereelle lii5an kyydissä, hän kun lupaili tulevansa pk-seudun kesäkuun vakiomiittiin ;)

Nyt PKS-kuukausimiittiin ja sieltä kuriirikyydillä Paminalle :) Kiitos lii5a!

Tänään sain tämän toivelistakirjan. Kiitos kuriroinnista, Lii5a!

Sain luettua tämän kirjan pääsiäisenä ja täytyy sanoa, että tykkäsin kyllä lukemastani. Taattua Valtosta alusta loppuun. :)

Kirja lähtee syöeuraavaksi synttäripaketista kohti uutta lukijaa.

Lukuiloa!

Kiitos synttäripaketista paljastuneesta toivekirjasta.

Tämä ei ollut minunkaan mielestäni parasta Valtosta. Kipakkaa sanailua oli, mutta myös minun mielestäni oli outo tuo Walen sukutarina.

Onnittelut Hömppä ja herkku -arvonnan valevoitosta. Ihanaa kevättä ja alkukesää!

Kiitos! Hyvää alkukesää sinnekin. :)

Mulle tämä oli ensimmäinen lukemani Valtonen, enkä ole aivan varma, että pidinkö kokonaisuudesta. Pidin päähenkilön kehityskaaresta ja siitä, että hän saavutti tavoittelemiaan asioita. Välillä teksti oli hieman outoa. Waleen tarina oli minustakin melko pitkä, mutta pidin siitä. Pirun nieleminen sai kylmät väreet kulkemaan selkäpiitä, hyi ja hui! Se, mikä ärsytti, oli tämä: ”Neiti Öhöm Talonmies”-tittelin käyttö.