Takakansi:
"Ideaparkissa työskentelevä Seppo suunnittelee lomamatkaa Aavasaksalle kaverinsa Jonin kanssa. Kokkaamista rakastavan Sepon kuvioita sekoittaa työkaverin häädetty poikaystävä, joka koirineen ja ongelmineen täyttää Sepon pienen yksiön.

Sepon mukavaan elämään puututaan monelta taholta. Marita-äidin mielestä Seppo tyytyy jauhelihaan, vaikka tällä olisi mahdollisuus sisäfileeseen. Laaduntarkkailun ammattilaisena äidillä on käsityksensä siitä, mitä elämässä on tavoiteltava. Italialaisrouvien personal traineriksi ajautuneen Sarita-siskon näyttelijän opinnot ovat jääneet kesken, eivätkä asiakkaiden pakaralihakset tarjoa riittävästi haastetta. Suomen-lomallaan Sepon yksiön lattialla hän joutuu paitsi päivittämään käsityksensä lapsuudestaan myös suhteensa vanhoihin haaveisiinsa.

Kuka saa päättää, mitä hyvään elämään tarvitaan? Millaisten uskomusten varassa toimimme, mikä on mielekkään elämän standardi? Niina Hakalahden riemukas romaani pureutuu kiltteyden ja mielekkään elämän kysymyksiin raikkaan humoristisesti."

Tästä Hakalahden kirjasta pidin paljon. Vähän aikaa sitten luin Hengenahdistusta, josta en niin paljon pitänyt. Tämä oli samaa Hakalahden tyyliä, mutta jotenkin pidin siitä paljon enemmän.

Kirja oli itkettävän hauska, surullinen, ärsyttävä ja mikä paasta, tätä kirjaa piti lukea välillä sormien välistä, kun ei tiennyt, miten päin olisi pitänyt olla. Vähän ennen kuin käänne tapahtui kirjan lukeminen alkoi olla jo vähän vaikeaa, kun Sepon tilanne meni niin pitkälle. Kokojajan odotin vain, milloin jotain tapahuu ja ihastuttava Seppo pääsee piinastaan.

Sillä ihastuttava Seppo oli. Ensin en oikein pitänyt Sepistä, kun se oli vähän sellainen hissukka. Vaan kun häneen tutustui, niin Seposta tuli ihastuttava. Olisinpa saanut maistaa hänen kokkailujaan.

Sitten melkein kaikki muut hahmot kirjassa ärsyttikin, enemmän ja vähemmän. Ja hahmojahan tässä kirjassa riitti. Ehkä se olikin kirjan suola, että henkilöt tosiaan olivat niin kummallisia. Kaikki.

Kirja jatkoi matkaansa Niksulle, joka sen heppasi itselleen. Hyviä lukuhetkiä kirjan parissa ja ihanaa kevätaikaa.

Kirjalla osallistun 52viikkoa-haasteeseen. Tänään, perjantaina, juhlitaan kansainvälistä naistenpäivää. Tämä naisen kirjoittama kirja jatkaa matkaansa naiselta naiselle, ja olipa kirjassa muutama kiinnostava naishahmokin.

Kiitos kirjasta ja kirjanmerkistä, Pinni!

Olipas ristiriitaisa lukukokemus pitkästä aikaa. Keskivaiheilla meinasin jättää kesken kun tuntui, että henkilöt ovat niin ärsyttäviä että niistä pitäisi melkein jo pitää. Ja niin kävikin, päädyin tykkäämään kirjasta, tämä oli lopulta raivostuttavan hyvä!

Alelle kesäpäivien yhteydessä.

Kesäpäivien satoa, kiitos!