Englanninkielinen alkuteos My Year of Meats (1997). Suomentanut Marja Helanen-Ahtola. Nidotun laitoksen ensimmäinen painos. Seven-pokkarit. Otava, Helsinki 1998/2001. Pokkari, 464 sivua.
Kannen suunnittelu: Paul Buckley.

Vaihtohyllystä.

Takakansi:
JUTUN JUJU ON LIHA
Amerikkalainen Jane saa työpaikan Japanissa esitettävän tv-sarjan tuotantoryhmässä. Lihaista ruokaohjelma mullistaa paitsi Janen myös japanilaisen kotirouva Akikon elämän, eikä mikään ole enää itsestään selvää — ei työ, eikä edes rakkaus.

Ruth Ozeki at Wikipedia
ozekiland, ruth. ozeki's webworld

Sujuvastihan Ozeki kirjoittaa, mutta pitikö niitä kaikkia aiheenalkuja samojen kansien sisään tunkea. Lihan oppivuodessa on sata—sataviisikymmentä sivua liikaa, henkilökaartia aivan ylettömästi ja kaikenlaisia pieniä juonenmurusia, jotka olisi pitänyt siivota pois heti alkuunsa.
Idea on ihan mainio; päähenkilö-minäkertoja Jane Tagaki-Little pääsee mukaan projektiin amerikkalaisen lihantuottajajärjestön sponssaamaan tv-ohjelmaprojektiin, jonka tavoitteena on lisätä jenkkinaudan myyntiä Japanissa.
Tiettyjä uskottavuusongelmia tarinassa on. Kaksikielistä Janea esimerkiksi tarvitaan aluksi kääntämään ohjelman esittelytekstiä, mutta yhtäkkiä hän onkin ohjelmakoordinaattori (= minun käsittääkseni lähinnä kuvaussihteeri) ja lähes yhtä vikkelästi koko ohjelmasarjan käsikirjoittaja-ohjaaja. Kirjan varsinainen juonikuvio on se, että matkan varrella Jane oppii kaikenlaista uutta lihasta (mm. hormonien käytöstä karjankasvatuksessa) ja joutuu sitten painiskelemaan oman toimenkuvansa eettisyyden kanssa.
Siinä olisi juonta ihan riittämiin, mutta sekös nyt Ozekille riittäisi. Janen vastapainoksi hän on luonut ensinnäkin Japanin ja Jenkkilän välillä lentelevän Joichi ”John” Uenon, japanilaisen mainostoimiston edustajan, joka nähtävästi edustaa ohjelman tilaajaa ja on siten Janen esimies. Yksi japsi kun ei vielä vastaa yhtä pitkää japanilais-amerikkalaista, on Janella toinenkin vastakappale, joka tosin pysyttelee sitkeämmin Japanissa. Hän on syömishäiriöinen kotirouva Akiko, John Uenon vaimo. Kolmikon lisäksi Ozeki marssittaa estradille joukon ohjelmansarjan esittelemiä amerikkalaisia vaimoihmisiä, kertoo heistä ohjelmanteon aikana ja palaa heihin vielä kirjan lopussa. Sillä sitä sivumäärää kasvatetaan. Niin joo, ja onhan siinä vielä rakkaustarinakin, Janen ja hänen poikaystävänsä pähkäilyä.
Pääasiassa jäin ihmettelemään kahta seikkaa. Ensinnäkin sitä, miksi 1997 ilmestyneen kirjan tapahtumat on sijoitettu 90-luvun alkuun, vuoteen 1991. Onko amerikkalaisessa lainsäädännössä tai yleisessä suhtautumisessa tapahtunut sen jälkeen lihan kohdalla jotain niin merkittävää, että tapahtuma-aika piti valita vuosien takaa? Vai oliko Ozeki kerännyt tietonsa 90-luvun alussa eikä viitsinyt enää päivittää niitä? Toiseksi jäin miettimään Janen työmoraalia. Jos nyt ymmärsin Ozekin viestin oikein, hänen mielestään Jane toimi varsin näppärästi huijatessaan esimiestään. Puhumattakaan sitten siitä, mitä niille eräillekin videonauhoille tapahtui. Minun mielestäni kyse oli ilmiselvästä varkaudesta. Kummastelin myös sitä, miksi Joichi-Johnista piti tehdä niin tavattoman vastenmielinen. Nyt Janen toiminnan tuntui oikeuttavan silkka kostonhalu; oli ihan oikein että ikävä Ueno sai nokilleen. Entäpä jos kaverin hengitys ei olisikaan haissut, jos hän ei olisi ollut niin tyly, turpea, hikinen, väkivaltainen ja ihastunut isoihin tisseihin? Luulen, että tarina olisi itse asiassa voinut olla jopa tehokkaampi, jos Joichi-John olisikin ollut tavallisen miellyttävä ja jokseenkin hyvännäköinen kaveri. Olisi ainakin Jane joutunut miettimään motiivejaan toisenkin kerran. Mikäli kirjailijan tavoitteena oli myös kritisoida tv-viihteen tapaa käsitellä ja valikoida tietoa, se ei tämmöisenään oikein onnistunut.
Jossain kohdin tarina toi mieleeni Johanna Sinisalon Enkelten verta. Tyylilaji on tietysti toinen, eivätkä Ozekia kiinnosta tuotantoeläinten olosuhteet ja ylipäätään juuri muut kuin lehmät, mutta silti. Saadakseen sanomansa perille Ozeki saarnaa Sinisaloa vähemmän mutta käyttää sivuja riivatun paljon enemmän. Kirja on ihan luettava muttei kovin kummoinen.
Amynitan Erilaiset kulttuurit -haasteeseen minä tietenkin aion tällä kirjalla osallistua, kertoohan se amerikkalaisen lihantuotannon lisäksi myös mm. japanilaisesta kulttuurista. Esimerkiksi sen, ettei Japanissa ollut kirjoitettua kieltä ennen 500-lukua, jolloin kiinasta lainattiin kirjoitusmerkit. Ne varattiin miehille. Naisten tuli käyttää niistä johdettuja yksinkertaistettuja aakkosia, jotka olivat pehmeitä ja siis naisellisia. Lihan oppivuosi muistutti minua kanadanjapanilaisen Joy Kogawan romaanista Obasan oppimastani sanasta; 'issei' = ensimmäisen polven japanilainen maahanmuuttaja. Kaksikulttuurinen, Japanissa asunutkin Jane ei tunnu ymmärtävän japanilaisten kasvojen menettämisen pelkoa, mutta varmoja mielipiteitä hänellä kansasta on: Japanilaiset ovat yli tuhat vuotta hioneet taitoaan mitätöidä ei-japanilaisten mielipiteet/sanomiset väittämällä, etteivät nämä ymmärrä japanilaista kulttuuria. On kansan tapa paukauttaa yllättäen epämiellyttäviä, hyvin henkilökohtaisia totuuksia. (Esim. ”Sinulla on näppy nenässä” tai ”Sinä olet tosi läski”.)

Teemavaputustahan minä ensin aioin, mutta tuntui vä'hän ilkeältä vapauttaa juuri tämä kirja esim. Kauppahalliin tai johonkin pihviravintolaan. Minna on aina Minna ja tällä kertaa sopivan neutraalikin. :)

LÖYTÄJÄLLE: Kiitos, että nappasit tämän kirjan mukaasi ja tulit vielä vilkaisemaan sen matkapäiväkirjaa! Tieto siitä, että kirja on hyvissä käsissä, on minulle tärkeä. Siksi pyydän sinua kertomaan, että se on sinulla. Toivon myös, että luettuasi kirjan poikkeat uudestaan täällä kirjoittamassa mietteitäsi lukemastasi. Sinun mielipiteesi kiinnostaa minua. :) Samalla voit myös kertoa mahdollisista jatkosuunnitelmistasi kirjan varalle. Jos olet kiinnostunut BookCrossingista, mutta haluaisit tutustua siihen suomen kielellä, kurkkaapa näiden linkkien taakse: * BookCrossingista suomeksi http://bookcrossingfinland.net/wiki/Etusivu * Suomenkielinen keskustelufoorumi http://www.bookcrossing.com/forum/30 * BookCrossing suomenkielisessä Wikipediassa http://fi.wikipedia.org/wiki/Bookcrossing LUKUILOA!!!