"Jean le Flambeur on mestarivaras, huijari, josta tiedetään vähän mutta jonka teoista on kuultu kaikkialla. Hän teki kuitenkin yhden virheen ja maksaa siitä nyt virtuaalisessa dilemmavankilassa, jossa vangit pelaavat loputtomia kuolettavia pelejä tuhansia itsensä kopioita vastaan. Kunnes Mieli-niminen nainen tarjoaa hänelle mahdollisuuden vapauteen. Hänen on vain vietävä loppuun yksi keikka, jossa hän ei aikanaan aivan onnistunut...

Kvanttivaras on säkenöivä romaani tulevaisuuden aurinkokunnasta, jossa Marsin kaupungit liikkuvat, muistot ovat jaettavissa ja aika on kirjaimellisesti rahaa."

Tämä kirja oli ihan vähällä jäädä kesken. Kirjan lukija tipautetaan täysin selittämättömään ja käsittämättömän sekavaan maailmaan. Paitsi että kirjan alun tapahtumat tuntuvat irrallisilta, lukiessa joutui pähkäilemään outojen sanojen maailmaa ja verkostoa. Missään ei tuntunut olevan mitään järkeä ja tarinasta ei saanut kiinni sitten millään. Mutta jokin tässä kiinnosti ja onneksi kiinnosti. Kirjan tarina alkaa avautua vasta kirjan puolen välin tienoilla. Lukijakin pääsee vähitellen kärryille, maailma alkaa saada edes jotain järkeä ja kaksi toisistaan irrallista tarinaa risteävät keskenään. Ja ei, en edes yritä kertoa mitään kirjan juonesta, sillä se on täysin mahdoton tehtävä. (Yllätys, yllätys) loppu ei ole kovinkaan "lopullinen" ja sarjasta onkin tarkoitus tulla trilogia. Vaikka mielläni palaankin vielä joskus Rajaniemen luomaan maailmaan, on tässä kohtaa taas pakko huokaista, että miksi scifi- ja fantasiakirjojen on ihan pakko tulla useampiosaisina sarjoina???

Kirja on saanut huomiota myös ulkomailla ja mielenkiintoista onkin, että kirja on julkaistu ensin englanniksi ja vasta sitten "käännöksenä".

Uteliaisuudesta nappasin tämänkin tämäniltaisesta Joensuun BC-miitistä. Kirja on kiinnostanut jo pidempään, saa nähdä milloin löytyy lukuaikaa...

Hmm. Otin tämän luettavaksi vietettyäni erinäisiä kuukausia lähes pelkästään Patrick O'Brianin englanninkielisten laivastoromaanien parissa, ja hieman vaadittiin sopeutumista. Tuntui että tämäkin olisi pitänyt lukea alkukielellään eli englanniksi, sillä vaikka suomennoksessa (käännöshän kyseessä on, sillä vaikka Rajamäki onkin suomalainen, hän kirjoitti tämän englanniksi ja käännöksen suomeen teki toinen ihminen, Antti Autio) käytetään kaikenlaista suomalaiskansalaista sanastoa ja sanontoja, käännöskieltä se silti on. Ja perin harva suomeksi kääntäjä tuottaa käännöksenä todella luontevaa suomea.

Pidin Sherlock Holmes -viittauksista ja hieman epäsuoremmat Arsène Lupin -viittauksetkin viihdyttivät, ja hyvin pätevää ja varsin omalaatuistakin SF-fiktiota Kvanttivaras on, mutta kokonaisuus ei silti minua oikein vakuuttanut niin että jatkon lukeminen tällä erää kiinnostaisi. Kyse on tässä varmaan enemmän makuasioista kuin tekstin laadusta sinänsä, ja toivotan Rajamäelle mitä parhainta jatkoa kirjailijanurallaan. On hienoa että suomalaiset nykyään tuottavat kansainvälisesti julkaisukelpoista fiktiota suoraan englanniksikin! (Suomihan on mainio kieli, mutta käännösten markkinointi maailmalle on aina vaikeampaa kuin valmiiksi englanninkielisen tekstin.)

Kvanttivarasta ei yhtään huvittanut jäädä auttamaan minua muutossa, vaan se livahti postin kyytiin kohti Laihiaa ja kihaania, jolla on tämä kirja toivelistallaan. Hyvää matkaa ja mukavia lukuhetkiä (mutta kannattaa pitää tarkkaan silmällä arvoesineitään)!

Kiitos toivekirjasta, Niora! Kiva kun sain keventää muuttokuormaasi! :o)

Toisella yrittämällä kirjan lukeminen onnistui. Kunhan alkukankeudesta pääsi yli, tarina oli ihan viihdyttävä. Termistö meni yli hilseen, mutta en antanut sen liikoja häiritä. Olisi jännä joskus kokeilla, miltä tämä tuntuisi englanniksi. Toisaalta ei kirja ollut helppo suomeksikaan, joten antaa olla toistaiseksi...

Hyviä lukuhetkiä ja aurinkoista loppukesää!

Kiitos, kihaan, toivomastani kirjasta! Olen sen lukenut aikaisemmin ja halusin vielä toistaiseksi itselleni. Rekisteröijän tunnot tuntuivat tutuilta: alkuun pääsy kesti, mutta kun pääsi flowhun eikä tarkistanut jokaikistä kohtaa("mikä tämä olikaan?") niin johan alkoi joutua. Tästä Ylivieskan pojan kirjasta teimme geomysteerinkin 😊. Scifi ei todellakaan ole mieluinen genre minulle, mutta en olekaan enää niin ehdoton kuin aiemmin😊. Jospa pääsisin vielä niihin seuraaviinkin osiin.