(Thanks for the memories / 2008)

Kirjan esittely Gummeruksen nettisivulta:

"Veikeä tunteiden takaa-ajo

Dublinin kaduilla kuljeksii kaksi yksinäistä. Toinen heistä on amerikkalainen professori Justin Hitchcock, joka on saapunut kaupunkiin luennoimaan taiteesta. Päästäkseen kosketuksiin viehättävän lääkärin kanssa avioerosta toipuva Justin suostuu jopa luovuttamaan verta, vaikka pelkkä ajatuskin kammottaa häntä.

Toinen yksinäinen on dublinilainen Joyce Conway. Hän on toipumassa vakavasta onnettomuudesta ja avioliittokin on kariutumassa. Sairaalasta päästyään Joycea alkavat vaivata myös oudot unet. Valveillakin hänestä tuntuu kuin hän puhuisi jonkun toisen suulla. Mitä Joycelle oikein on tapahtumassa? Hän kaappaa turvallisen kaavamaiseen elämään tottuneen höperön isänsä mukaansa Lontooseen ratkaistakseen arvoituksen.

Isä-tytärparivaljakon matka on kommelluksia täynnä. Isä oppii, ettei turvatarkastuksessa pidä huutaa ”Pommi!” ja ettei tv:n antiikkiohjelmaan kannata viedä varastettua tavaraa. Joyce ja Justin puolestaan oppivat, että vaikeistakin muistoista on pystyttävä puhumaan, ennen kuin toisen voi päästää lähelleen."

Ihan mukavan kevyt luettava, tämän monimutkaisempaa en juuri nyt jaksaisikaan.

21.4.2012 Turun miitin kautta maailmalle.