Malgudissa elää piintynyt vanhapoika, itsenäisyydestään ja työstään ylpeä kilpimaalari Raman yhdessä perinteistä hindulaista elämänmuotoa kunnioittavan vanhan tätinsä kanssa. Kaupunkiin ilmaantuu Perhesuunnittelukeskuksen moderni ja tehokas työntekijä, kaunis ja salaperäinen Daisy, joka palkkaa Ramanin maalaamaan iskulauseita syntyvyyden säännöstelystä ja ehkäisyn ihanuudesta. Ramanin ja Daisyn katkeransuloisesta, lempeän ironisesti kerrotusta rakkaustarinasta kasvaa esiin monitahoisen rikas, tragikoomisesti sävyttynyt kuvaus nykyintialaisesta elämästä vuosituhantisten perinteiden ja uuden ajan virtausten ristiaallokossa. (takakansi)

Aika jänskä kirja. Jotenkin surullisen hauska ja rehellinen kuvaus Intialaisesta elämänmenosta. Tunteiden ilmaisu ei ole mitenkään mutkatonta kenenkään kohdalla, mutta ainoa jonka tunteista kirjassa sai tietää oli kilpimaalari Raman. "Perusintialaisen" elämä tuntuu olevan hyvin sisäänpäinkääntynyttä ja uskonnolla väritettyä - tosin kirjastakin käy ilmi miten uuden sukupolven elämää ei välttämättä ihan niin tarkasti horoskoopit tai muut ennusmerkit määrää, mutta muutos on hidasta.
Kyllä tähän kannatti tutustua. Merkitsen kirjan aakkoshaasteeseen N-kirjaimelle sekä "erilaiset kulttuurit" lukuhaasteeseen Intia-kirjana.

Vieraiden kulttuurien lukuhaasteeseen!

Kiitos, kirja saapui tänään perille!

Tämänkin kirjan sain luetuksi. Raman oli sympaattinen hahmo ja tarina kokonaisuudessaan tosiaankin jotenkin tragikoominen.

Nappasin StinaP-miitistä. Kiitos. :)

Sainpa vihdoin louhittua tämän pois hyllystäni. Samalla laitan tämän BC Helmet 2024 -lukuhaasteen kohtaan 37 (Kirja, joka herättää voimakkaita tunteita).

Vaikka tarina oli tragikoomisuudessaan kaunis, niin minua tämä ahdisti. Koko asetelma on aika samantyyppinen kuin päättyneessä avioliitossani: hyvää tahtoa on ja paljon yritystä, mutta henkilöt ovat lopulta kuitenkin liian erilaisia keskenään ja yritys mukautua yhteiselämään ei lopulta tyydytä kumpaakaan. Raman tuntuu elättelevän jatkuvasti toiveita siitä, että kun he Daisyn kanssa ovat naimisissa, asiat kyllä muuttuvat, elämä asetuu uomiinsa ja Daisy luopuu hullutuksistaan. Samalla hän itse mukauttaa omaa toimintaansa reilusti yli mukavuusalueensa, suostuu sellaiseenkin, johon ei pidemmän päälle suostuisi. Hyvin erilaisten ihmisten välisen suhteenkin saisi ehkä toimimaan, mikäli kummallakin on todellista halua hyväksyä toisen erilaisuus, mutta ei muuten. Jos toiseen lataa liikaa toiveita omien unelmien toteuttajana, voi lopulta päätyä katkerana syyttämään toista siitä, ettei näin käynyt. Tältä osin Raman kuulostaa lopussa samalta kuin ex-mieheni.

En tiedä vielä, minne tämä on menossa seuraavaksi. Saa nähdä...

Onnittelut maaliskuun kirja-arvonnan voittajalle!

Vai näin siinä sitten kävi! Kun on sulkenut välioven lähteissään, niin ulko-oven avatessaan aiheuttaa postivyöryn käytävään... Kiitos luettavasta, tässä olikin kevyempää ja todennäköisesti vähän syvällisempää. Ovatkohan asiat muuttuneet sitten vuodesta 1977...