Takakannen kuvaus:

"Jokaisen on otettava elämä vastaan paljain käsin, ilman suojahanskoja

Paljain käsin kertoo Vaaran kolmesta tyttärestä. Varpu hoitaa vanhuksia lähihoitajana, mutta ei osaa pitää huolta itsestään. Inari rimpuilee suhteessa varattuun mieheen, vaikka tietää, että lupaukset eivät koskaan toteudu. Virvan avioliitto rakoilee lapsettomuuden paineen alla.

Tyttärien suhde omaan äitiin on vaikea. Äiti puolestaan on kärsinyt oman äitinsä rakkaudettomuudesta. Ketjua on vaikea katkaista, sillä naisen osa on polvesta polveen selvitä yksin, miehistä ei ole tukea. Vaaran suvun naiset yrittävät kukin tavallaan vapautua perheen kahleista, vaikka äitien, tyttärien ja siskojen väliset siteet ovat lopulta ainoat, jotka pitävät maailman paikoillaan.

ESSI TAMMIMAA punoo huikean taitavasti romaanin, jossa kolmen sukupolven naisten tarinat kietoutuvat toisiinsa kerros kerrokselta. Se vie lukijan yhtä elävästi sota-ajan Helsinkiin kuin 80-luvun lähiöihin tai nykypäivän naisen elämään."


Tiedot Gummeruksen sivustolta:

EAN 9789512079872
Lk. 84.2
346 sivua
Koko 133 x 203 mm
Kannen suunnittelu Jenni Noponen
Gummerus Kustannus, maaliskuu 2011
ISBN 978-951-20-7987-2
Sidottu

Etukäteen ajattelin, että tämä on varmasti raskas lukukokemus. Kolmen sukupolven naisten tarinan moni aihepiiri kutsui kuitenkin lukemaan. Raskasta lukukokemusta pehmentämään valitsin kirjanmerkkivaihdossa sumakolta saamani neulemerkin.

Lukemiseni tyssäsi hyvin pian lupaavasta alusta huolimatta. Kertojana tai ainakin jonkinlaisena kommentaattorikärpäsenä katossa oli koko ajan Varpu. Vastasyntyneen Varpun kertomat kohdat eivät tuntuneet luontevilta ja toisten elämistä kertovat osat tuntuivat eri tavoin hämmentäviltä. En tavoittanut sitä, miksi suvun naisten tarina piti suodattaa Varpun läpi. Eikö kirjailija luottanut lukijan kykyyn tehdä omia havaintoja tai tulkintoja tekstistä? Tuntui, että Varpu oli tomerasti annostelemassa ja jopa pureskelemassa lukijalle kaiken. Kun en osannut heittäytyä kirjan kerrontatavan vietäväksi, luin kirjaa kauan ja katkonaisesti.

Kerroksellinen tarina oli hieno. Kieli kulki kauniina. Enimmäkseen kirjailijan epä- tai uudissanat toimivat kohdallani, mutta joskus tuntui, että vähemmän olisi ollut enemmän. "Haarukan karppaisu lautasen pohjaan" ja "päämaku on karpakka ote kitalaesta" ruokailukohdassa olivat mahdollisesti tahattomasti muovautuneet tänä karppausaikana. Kehollisuutta oli kirjassa liikaa omaan lukumakuuni. Kirja oli terävä, tarkkanäköinen, analyyttinen, kaunistelematon, koskettava ja siinä riittää monelle varmasti runsaasti samaistumispintaa. Tarina siis omalla tavallaan viehätti, vaikka en ollut sen kerrontatekniikalle tarpeeksi notkea.

Ihanan sympaattisen oloisen kirjailijan tähän teokseen liittyvä haastattelu on nähtävissä YLEN:n sivustolla.

Kirja siirtyy seuraavalle lukijalle, jolle jo olenkin tästä kirjasta(kin) tuskaillut ainakin kerran...
Antoisia lukuhetkiä ja ihanaa lomaa!

Voi mahdotonta, taas toivelistakirja erpaxin suunnasta! Lämpöiset kiitokset tästä kirjasta, jonka lisäsin aikanaan toivelistalle luettuani kehuvan arvostelun ja samalla saatuani tietää vähän enemmän kirjan teemoista. Vaikea äiti-tytär-suhde on teema, johon kuuluvia kirjoja huomaan lukevani, halusin tai en.

Kirja on aivan upeasti ja tehokkaasti laputettu myös, kiva katsella persoonallisia lappuja. Ja kirjan aarteeksi on yhdistetty mukaan myös suloinen helmikirjanmerkki, aika vastustamaton sellainen. Isot kiitokset kirjasta sekä lomatoivotuksista, erpax. Minä laitan tämän lukujoonon sinne loman jälkeiselle ajalle ja sitten jatkamaan matkaansa seuraavalle toivojalle.

Alku käynnistyi hitaasti. Kummeksuin kertoja-asetelmaa ja sukupolvien välistä vinhaa pomppimista. Äiti oli monesti toiminnan keskiössä, mutta kyseessä ollut äiti vaihteli useassa eri sukupolvessa Varpun äänen kaikuessa koko ajan taustalla. En päässyt tämän seikan häiritsevyydestä irti oikeastaan koko kirjan aikana.

Loput 3/4 kirjasta huomasin kuitenkin hotkaisevani tiiviisti, jopa ahmien. Naiseuden maailmaa kuvaileva ja monia mielen lokeroita avaava kieli vei mukanaan ja koskettikin. Ristiriidat, odotukset, toiveet ja pettymykset piirtyivät esiin kirkkaina ja peittelemättä, mikä nostatti selkeästi esiin mielikuvia myös oman sukuni naisten keskinäisistä kipupisteistä. Niinpä ilmaan jäi lukukokemuksesta väreilemään omaa tiedostettua surua, kirja jätti siis jälkensä. Kokonaisuutena olen siis iloinen, että luin tämän.

Kiitokset erpaxille, nyt kirja jatkaa matkaansa toivelistaillen.

Toivotan oikein paljon onnea synttärisankarille tämän toivelistakirjan kautta!

2013 Keep Them Moving #5
Toivelistakirjojen lukuhaaste

Voi miten ihana synttäriyllätys! Tämän olen halunnut jo pitkään lukea. Suuri kiitos!

Pidin tästä kirjasta kovasti. Kiitokset kierrättäjille ja pahoittelut venähtäneestä lukuajasta.

Lähtee toivelistayllärinä maailmalle. Hyvää matkaa!

Tää tuli siis Alejandalle joka kiittää ja niiaa.
Hän oli kuitenkin merkinnyt väärän bcid:n ylös eikä voinut tehdä journalia ja sitten tuli ahne kaveri kylään joka nappasi tämän itselleen kesälukemiseksi. Jotenka luen eka ja sit takaisin Alelle. Molemmat kiitämme :)

Kirja oli lievä pettymys. Kieli ei toiminut, uudissanat eivät oikein minuun iskeneet. Yritystä oli, mutta jotenkin tuntui väkisin väännetyltä. Ja kirja oli pitkä. Olisin kaivannut vielä editointia niin että tarina olisi pysynyt paremmin kasassa.

Kaikesta huolimatta hain kirjastosta kirjailijan edellisen teoksen. Sitä tää harrastus aiheuttaa.

Kiitos JHulkko tosi mieluisesta yllärikirjasta. Arjamaaria veti porilaiseen tapaan välistä, mutta se tuskin haittaa? Ja todellakin, otin bcid:n mukaan töihinja päätin tehdä journalin. Mutta hups, olinkin kopioinut numerosarjan väärin. Siksi edellinen journal jäi tekemättä. Nyt sitten viisastuin vahingosta ja nappasin koko kirjan mukaan.