Istanbul 1999. Itä ja länsi, muslimit ja kristityt. Kaksi perhettä, kaksi kulttuuria.

"Sinun täytyy kieltää poiskaasi kulkemasta minun tyttäreni kanssa", Sinan sanoi.
"Sinun tyttäresi tekee minun poikani onnelliseksi." Marcusin anovat silmät muistuttavat Sinania siitä, mitä poika oli menettänyt.

Tuhoisa maanjäristys on sitonut peruuttamattomasti yhteen turkkilaisen Sinanin ja amerikkalaisen Marcusin perheet. Ja saattanut Sinanin kiusalliseen kiitollisuudenvelkaan Marcusille. Mutta onko oikein, että tytär tuhoaa isänsä nimen? Vain siksi, että haluaa olla vapaa?

Kirja lähtee kanssani pk:n miittiin ja toivottavasti löytää sieltä itselleen uuden omistajan.

Kiitos, Chatariina! :)

Aloitin kirjan lukemista, kun se napattiin Sikasäkistä. Alku oli kiinnostava, mutta nyt hieman ahdistaa. Olen ennenkin lukenut kirjoja, joissa henkilöt ovat luonnonkatastrofin tai yhteiskuntaongelmien aiheuttamassa epävakaassa tilanteessa. Tulevaisuudesta ei ole tietoakaan, mutta tapahtumat antavat viitteitä, ettei tässä voi käydä hyvin. Luen yleensä viihdyttäviä kirjoja rentoutumismielessä. Siksi hieman epäröin, jaksanko kahlata tämän loppuun. Lisämotivaatiota on tosin siitä, että tästä saisi Maailman maat -haasteeseen Turkin.

Edit. 10.3.18
Sain tämän sitten loppuun. Ei tämä todellakaan mikään kevyt kirja ollut. Viime vuosina on tullut luettua jonkin verran islamilaiseen kulttuuriin sijoittuvia kirjoja ja ihmettelen vain, eikö sillä teemalla todellakaan saa kirjoitettua mitään positiivisempaa. Vai onko oma näkökulmani sitten niin länsimaisen liberalismin värittämä, että koen koko islamilaisuuden siksi todella ahdistavana?

Sainpahan tästä nyt sitten sen maahaasteen Turkin. Osallistun tällä myös Kirjan vuosi 2018 -lukuhaasteeseen ja kuittaan kohdan 24 (surullinen kirja).

Sikasäkistä valittu. Miitissä seuraavalle. :)

Kiitos kirjasta, Minkula!

Kirja jäi kierrätyshyllyyn.

Mukavia lukuhetkiä!