Etulieve:

Kiehtova saturomaani lapsille ja aikuisille

Miljoonia vuosia on kulunut. Maapallo on muuttanut muotoaan moneen kertaan: mantereita ei enää ole, on vain vehmaita pikkusaaria ja saarirykelmiä. Eräällä tällaisella saarella, Omenametsässä, keijukylän laidalla, asuvat sisarukset Ansanja ja Pekki.

Eräänä yönä Ansanja näkee unen, jossa kummallinen voima vaatii häntä lähtemään meren rannalle. Käsky on niin voimakas, että keijut todella lähtevät. Pitkän vaelluksen jälkeen he saapuvat Auringonlaskun torniin, jossa asuu mahtava Valkoisen Valon Noita, Miraopeia. Tämä kertoo keijuille Vanhasta Kirjoituksesta ja Aikojen Alun Taiasta, joka on vaarassa. Ainoastaan joku hyvin urhoollinen keiju saattaa pelastaa sen, sillä maan alla asuvat maahiset ovat saaneet vihiä tästä Voimien Voimasta ja heidän johtajansa Irki aikoo päästä sen avulla koko maailman herraksi. Ansanjaa ja Pekkiä pelottaa, mutta he ottavat tehtävän vastaan, purjehtivat Miraopeian saattamina Hämärän saarelle ja ryhtyvät kilpaetsintään maahisten kanssa.

Kovakantinen kirjastopoisto
Otava 1976

****************************************************************************************************************

Luulin jo aikoja sitten rekisteröineeni tämän kirjan, mutta en ollut sitä mitä ilmeisemmin tehnyt. Ihmettelinkin, kun en millään kirjaa löytänyt BC-hyllystäni, kun aioin tehdä päiväkirjamerkinnän. Luulin, että olin vain unohtanut merkitä bcid:n kirjaan, mutta ei. Noh, nyt on tilanne korjattu ja päiväkirjamerkinnän teen (tai teemme - luimme yhdessä tyttären kanssa) hetken kuluttua.

Lisäys 22.1.2012:
Varattu MiuMille toivelistahipassa. Vielä kun jaksaisi journaloida...

No jos nyt viimein kirjoittaisi tämän päiväkirjamerkinnänkin...
Luimme tämän siis tyttären kanssa yhdessä. En kierrätä tätä nyt krumeluun hyllyn kautta, mutta tässä tyttären mietteet kirjasta:
"Se oli kiva ja jännittävä eikä liian pitkä. Oikeastaan se oli tosi jännä, ei yhtään tylsä."
Näin. Siinäpä ne mielipiteet olivatkin, jotka sain hänestä irti.

Sitten minun ajatukseni. Jos olen aivan rehellinen, niin olisin halunnut pitää kirjasta enemmän kuin pidin. Juoni oli ihan mielenkiintoinen, mutta paikoin tarina junnasi ja varsinkin ne luonnonkuvailut ja miten pilvet liikkuivat ja muut alkoivat pikku hiljaa tuskastuttaa. Ja moite kirjailijalle: lueppas itse ääneen "Ansanja ja Pekki". Onnistuuko? Niinpä.

Ja kuka ihme on kirjoittanut etuliepeen selitteen? Maahisten johtaja ei ollut Irki, siis nimenomaa johtaja. Miraopeia ei saattanut keijuja, matkaan lähetti kyllä. Keijut eivät etsineet Vanhaa Kirjoitusta maahisten kanssa vaan keijut yrittivät löytää sen. Maahiset kyllä tiesivät, missä se on. Eikä ollut mitään Aikojen Alun Taikaa, puhuttiin kyllä asioista Aikojen ALun takaa... Mahtoiko luonnehdinnan kirjoittaja oikeasti edes lukea kirjaa?

Krumeluu siis piti, minä taas...no jaa. Olihan se tarina tarinoiden joukossa, mutta odotin enemmän.

Älypostia tulossa... Kirjalla on siis toivelistahipattu sinua, MiuM.
Satumaisia lukuhetkiä!

Kiitoksia mahtavasta paketista, jossa oli ekstraakin! Meidän kisulimme sai eniten iloa pakkausmateriaaleista, kuten kuvasta voi nähdä. Rahisevaan ja varmaan kissojenkin hajua sisältävään pakkauspaperiin oli ihana tutustua lähemmin.
---
Edit: 19.4.2012: Kirja varattu toivelistahipassa Erpaxille. Eli lähtee hänelle kunhan olen kirjan jossain välissä lukenut. :)

Ensinnäkin: Kirjan lieveteksti oli kyllä pohjanoteeraus, eikä kansikuva oikein sovi kirjaan (tai ainakaan minun käsitykseeni keijuista -näyttävät ihan menninkäisiltä).

Toisekseen: Kirjan ajatus oli mielenkiintoinen, varsinkin se mikä "voimien voima" lopulta oli.. Kokonaisuudessaan seikkailusta tuli mieleen vähän Narnian tarinat, MUTTA kirja oli harvinaisen tylsästi kirjoitettu -liikaa sivuseikkoja, joiden kerronta jotenkin tökki.En osaa oikein paikallistaa, missä oli vika, mutta kirjoitustyylissä se oli, ei tarinassa. Voisin nähdä, että tarinasta voisi kyllä tehdä hyvän lasten seikkailuelokuvan.

Kirja matkaa seuraavaksi toivelistahipan kautta Erpaxille.
Lukuiloa, ja pahoittelut kun kesti vähän.

Kiitos ihanalta vaikuttavasta hippakirjasta, MiuM! Nopsastihan tämä tuli! :) Kiitos myös teestä, joka on varmasti hyvää!

Teki mieli monta kertaa lukaista tämä. Oli vain yksi ongelma: kirja oli hukassa... Lopulta se löytyi yhdestä suklaarasiakirjakassista, vaikka tässä ihan kansikuvat jo onkin.

Jep, niistä kansista ja siitä kannen kääntöpuolen lievetekstistä olen samaa mieltä kuin edellisetkin. Varsinaisen tarinan parissa viihdyin hyvin, vaikka olin myös paikoin vähän tuskastua tolkuttomasti rönsyilyvän kerrontaan. Nimistö oli kiehtovaa: Sinilampi, Omenametsä, Marmorisatama, Vihervirrankylä, Hämärän saari, Jyrkkäsaari, Puutarhasaari... Henkilöilläkin oli kiinnostavia nimiä, mutta Ansanja ja-sanan edellä tökki ihan äänettä lukienkin ja Irkistä ajatukseni harhautuivat.

Kiitokset mukavasta tarinasta ja kuluneesta BC-vuodesta, MiuM ja miuskis!

Poimittu mukaan illan BC-miitistä.

Ei, ei lähtenyt sitten niin yhtään. Läpi kuitenkin luin, kun oli näinkin vähän sivuja (160). Monessa kohdassa jäin miettimään, että hetkinen, mihin suuntaan sitä nyt oltiinkaan menossa ja kuinka nyt on sää tällainen, kun äsken kuvailtiin toisenlaista, ja sitä sun tätä vastaavaa. En sitten koskaan kuitenkaan vaivautunut tarkistamaan, olisiko logiikka pitänyt paikkansa vai ei. Jäi vain hämäämään. Kielenhuollollisiin asioihin olisin myös suonut kiinnitettävän enemmän huomiota. Pitkät kuvailupötköt tekevät lukemisesta raskasta. Välillä sanajärjestys aiheutti hupaisia mielikuvia. Niin kuin nyt esim. "muutaman askeleen päässä heistä oli tummalla ruoholla valkoisesta kivestä veistetty pieni allas" - aika velho saa olla, jos tummalla ruoholla kivestä altaan veistää.

No, luettua tuli. Ei innostanut tätä aikuislukijaa pätkääkään. Jäi aika hengetön vaikutelma koko jutusta.

Juuri luin yhden Kailan kirjan ja oli kyllä niin outo, että täytyyhän se toinenkin lukea. Kiitos.

Uutta lukijaa etsimässä Porvoon bookcrossareiden Puuhapäivällä.
Lukuiloa!

Tämän nappasin viime hetkillä. Kurkistin alkua ja satu kuulosti lupaavalta.
Kiitos kirjan kierrättäjät! Kiitos Margih, kun kiikutit kirjan Porvooseen.

Nappasin hyllystä melko summa mutikassa itselleni matkalukemista. Tarina vei aika lailla mennessään, välillä pidin kyllä taukoa. Keijuilla oli välillä erittäin kuuma tuli huoneessa ja välillä erittäin kylmä virran lähettyvillä eli tällä kuittaan tietyn Helmet-haasteen kohdan.
Sopivan jännittävä seikkailukertomus, jossa päähenkilöt voittivat pelkonsa ja ylsivät urotekoihin.