Kustantajan kuvaus:
Neljän kesäleirillä kuhertelevan nuoren harharetki metsään päättyy onnettomasti. Kaksi heistä löydetään julmasti silvottuina, mutta kaksi muuta - Gil Perez ja Camille Copeland - ovat kadonneet kuin maan nieleminä. Nuorten lopullisesta kohtalosta jää jäljelle vain omaisia raastava epätietoisuus.

Kaksi vuosikymmentä myöhemmin newjerseyläinen piirikunnansyyttäjä Paul Copeland, jolla on meneillään uransa mittavin oikeudenkäynti, saa kutsun poliisikuulusteluun. Häntä vaaditaan tunnistamaan muuan Manhattanilla murhattu Manolo Santiago, jolta löytyy metsämurhia koskevia lehtileikkeitä. Ruumishuoneella Copeland järkyttyy nähdessään jo kauan sitten kuolleeksi uskomansa miehen. Jos Gil Perez olikin onnistunut piilottelemaan jossain kaikki nämä vuodet, mikä mahtoi olla totuus Camille-sisaren kuolemasta?

Nuoruudenrakastetun yllättävä yhteydenotto pakottaa Copelandin tekemään tiliä haudattujen syyllisyydentuntojensa kanssa ja lopulta kaivamaan myös oman menneisyytensä luurankoja…

-----

Alkuteos: The Woods, 2007
Suom.: Arto Schroderus,2010, pokkari, 518 s.

Olipahan juttu! Paikotellen tunsin pientä kyllästymistä, mutta kaikenkaikkiaan ahmin tämän 500-sivuisen järkäleen melkoista vauhtia. Loppu tarjosi varsinaisia yllätyksiä ja vihonviimeinen lause sai mielessä aikaan pienen vilunväristyksen. Hrrrr...!

Suosittelen! :)

Toivelistakirja tarjolla BC-tapaamisessa, suorastaan kahmaisin sen kassiini :) Iso kiitos, BlackDevil!

Eipä hassumpaa luettavaa, jännitys säilyi mukavasti yllä ihan loppuun saakka. Hyvä juttu, että muitakin Cobenin dekkareita odottelemassa tuolla TBR-pinossa.

Tämä kirja vaihtoi tänään maisemia, kun Kuopio, Tornio ja Tampere kohtasivat BC-tapaamisessa. Oli mukava tavata! Jännittäviä lukuhetkiä!

KTMC 2013 # 33

Bodom-teeman muunnelma päätyi miitistä minulle.

Samanmoista mieltä kuin edelliset lukijat eli välillä vähän tylsääkin pitkittelyä, mutta pakkohan tämä oli loppuun lukea, kun ei ratkaisua osannut arvata.

Saattaisin lukea Cobenia toisenkin kerran.

Tarjolla Kuopion bc-piknikillä tänään.

Yhden Cobenin kirjan lukenut, joten kiinnostavaa tutustua toiseenkiin. Kiitos!

Kahvilan hyllyyn. Jännittäviä lukuhetkiä!

Cobenilta olen lukenut aiemmin "Ei sanakaan" ja sen verran siitä pidin, että olihan tämä ihan pakko napata hyllystä mukaan, kun ei kukaan muu ollut ehtinyt sitä viedä.
*
Edit 23.10.
Kirja piti tiukassa otteessa alusta loppuun, minulle ei siis tullut missään vaiheessa pitkittämisen makua. Tässä oli samantyyppisiä elementtejä kuin "Ei sanakaan"-jännärissä, minkä ajattelin etukäteen hämäävän enemmän kuin mitä se sitten oikeastaan hämäsi. Ehdottomasti lisää Cobenia siis.

Osallistun kirjalla Perehdy ammattiin lukemalla -haasteeseen .

Piirisyyttäjän ammatista opin, että oikeudenkäynnissä asiakkaasta on osattava antaa todellinen kuva valamiehistölle. Monet luulevat, että kannattaa yrittää antaa mahdollisimman puhtoinen kuva, mutta se ei pidä paikkansa. Ihmiset ovat kuitenkin yleensä hyviä ihmistuntijoita, myös valamiehet siis, joten uskottavampi kuva syntyy, jos syyttäjä saa luotua ihmisestä todellisen kuvan, niin että myös hänen inhimilliset heikkoutensa näkyvät. (s. 106)

Piirisyyttäjällä on apunaan rikostutkija, piirikunnan johtava tutkija, Loren Muse. Jos on nuori ja kaunis ja nainen ja päässyt tuohon asemaan, joutuu väkisinkin joskus kohtaamaan ennakkoasenteita. "Minä tietenkin haluaisin uskoa, että ihminen, etenkin ikäisenne nainen, on päässyt tuohon asemaan lahjakkuudellaan ja etevyydellään. Mutta elän myös todellisessa maailmassa. Ymmärrän valta-aseman hyväksikäyttöä ja suosimista ja perseennuolentaa. Joten kysynkin -". Näin kohteliaasti osasi seriffi muotoilla tällä kertaa alustuksensa, kun kyse oli tutkintaan liittyvien tietojen salaamisesta toistaiseksi. (s. 438)

Kirjan yksi henkilöistä oli Lucy, joka toimi lehtorina yliopistossa. Hänen mielestään opetuksessa tärkeintä on ohjata keskustelua. Opettajan puuduttavasta yksinpuhelusta ei useinkaan jää pysyviä muistijälkiä oppilaille, tehokkaampia voivat olla lyhyet huomatukset, joita opettaja heittää keskustelun lomaan. "Opettamisessa on kysmys laadusta, ei määrästä. Liika puhe muuttuu ärsyttäväksi hissimusiikiksi. Jos puhuu hyvin vähän, on jopa mahdollista osua maaliin." (s. 114)

Tarjolla Kuopion bc-tapaamisessa. Löytääkö Kadonneet uuden lukijan... jännitys tiivistyy.

Kirja tarttui mukaan miitissä.

Vien kirjan postcrossing-tapaamiseen. Jos kukaan ei kirjaa sieltä ota mukaan, jätän kirjan kahvilaan.