Kertomus Kurki-vartion partioleirin edesottamuksista.

Nuorten toivekirjastoon kuuluva kirja vuodelta 1953. Siis ihan selvä arjakirja?

Kyllä kiitos. Ja ihana labeli sulla. Siis aivan ihqu! Kiitos tästä aivot narikkaan -kirjasta.

EDIT: ja vielä j-aakkoshaasteeseen, yes.

Ihanainen kirja. En malttanut edes odottaa joululomaa vaan aloin heti lukea. Juuri niin ihana kuin nimi antaa ymmärtää.

Tämä löytyi eräältä toivelistalta, joten lähtee joulun jälkeen jatkamaan matkaa.

Posti vie..

Kiitos mahtavasta kirjaylläristä, sekä Alejandalle että arjamaarialle! Se kolahti postiluukusta eilen.

Yhtä asiaa en tosin käsitä: ei tää kirja ole mun toivelistalla. Voisi kyllä hyvin olla, sillä se on kyllä juuri sellainen kirja, joita tykkään lukea! Mutta eihän tässä nyt ole mitään sellaista sekaannusta, että joku muu on toivonut kirjaa ja jäänyt sitä paitsi? En kyllä näe sitä kenenkään toivelistalla, tai siis hakukone ei löydä sitä. Ehkä BC-sivusto sekoilee taas vaihteen vuoksi (profiilini on ainakin sekoillut viime aikoina). Ehkä kirja on ollut mun toivelistalla ja jostain syystä sieltä pudonnut viimeisessä uudistuksessa, ja nyt en vain muista asiaa...? Mun listalla on kyllä niin paljon vanhoja kotimaisia tyttökirjoja, ettei se ihme olisi!

Joka tapauksessa luen kirjan enemmän kuin mielelläni, joten kyllä se siinä mielessä aivan oikeaan osoitteeseen tuli! Mutta siis jos joku muu on sitä toivonut, niin voin mielelläni lähettää sen vuorostani sitten eteenpäin, kunhan olen lukenut. Muussa tapauksessa vapautan sitten toisella tavalla.

Kiitos siis vielä kirjasta, ja tosiaan: kissa-labeli on kovasti söötti!

Olipas tässä reipas partiolaiskirja. Tuli leirimuistoja mieleen - ei tosin partiosta, koska sellaiseen en ole ikinä kuulunut. Pari kaveria oli vartionjohtajia ja minut värvättiin joskus jommankumman sijaiseksi niihin hommiin, mutta ne olivat kertaluontoisia keikkoja ja minusta kamalan tylsiä. Sen sijaan olen kerran ollut WWF:n talkooleirillä juuri kuvatun kaltaisessa saaressa, lampaineen kaikkineen (meidän ei tosin tarvinnut ajaa lampaita toiseen saareen). Saaristossa oli tosi ihanaa telttailla.

Kaikenlaista enemmän ja vähemmän dramaattista sattuu tytöille viikon aikana, aika lailla perus-nuortenkirjakamaa (siis 50-luvun nuortenkirjaksi). Paljon hyvää saadaan aikaan ja Herraan luotetaan kovasti. Sitä muuten ihmettelin, että miksi maito olisi ollut niin oleellinen osa ruokavaliota, että viikon ajaksi maidotta jääminen olisi ollut katastrofaalista. Eiköhän vettäkin voi juoda ja käyttää ruoanlaittoon?

Entä miksi näissä kirjoissa on aina, aina se tyttö, joka on lihava ja hiukan tyhmä, mutta hyväluontoinen? Miksei koskaan lihavaa ja älykästä tyttöä, tai lihavaa ja pahansisuista? Tai lihavaa tyttöä, jonka vartalon muodolla ei itse asiassa vihjata olevan niin minkäänlaista tekemistä luonteenpiirteiden kanssa?

Kurki-vartion lihava tyttö on Tappi, joka on "iloinen ja avulias ja niin hyväsydäminen, että Kurki-vartio mielellään antoi hänelle anteeksi hänen lievän taipumuksensa ylensyömiseen". Mitä ihmettä se muille tytöille kuuluu, kuinka paljon joku syö, ja miksi sellainen pitäisi oikein "antaa anteeksi"? OK, ehkä siinä tapauksessa asia kuuluisi muille, jos leiriolosuhteissa yksi söisi yli oman osuutensa ja toiset jäisivät vähemmälle. Tässä tapauksessa kuitenkin Tappi nimenomaan tuo mukanaan ylimääräistä ruokaa koko vartiolle, joten kaikki jäävät voitolle.

Kiitos että sain leirikirjan luettavakseni, se oli kevyt ja viihdyttävä välipala! Ihmettelen edelleen, että kirja on tosiaan kadonnut toivomuslistaltani (näin tosiaan näyttää käyneen). Ärsyttävää, että sieltä on ehkä kadonnut muitakin kivoja kirjoja, joiden nimiä ja tekijöitä en muista ulkoa. No, kaipa kivoja kirjoja tulee kuitenkin vastaan niin paljon, ettei tätä kannattaisi harmitella. Nyt annan Leppiluodon leiriläisten jatkaa matkaansa!

Kirja on lähetetty BarillaX:lle arvontavoittona. Onneksi olkoon!

Postipoika oli tuonut ihanan paketin matkan aikana.

Ei hassumpi tarina. Oli mukava lukea vaihteeksi tarina, jossa kaikki edesottamukset aina kääntyvät parhainpäin.

Kiitos! Heppasin kirjan ja sain sen tänään. Tämä on taas niitä kirjoja, jotka ohittavat monta muuta lukupinossa. Nuortenkirjoilla on sellainen tapimus ihan jo siksi, että ne ovat usein nopeita lukea ja (kuten Arjamaaria sanoi) aivot narikkaan -kirjoja. Hyviä välipaloja siis.

Aika paljon samoja ajatuksia kuin Harmajalla. Omat partioleirit muistuivat mieleen - mutta en kyllä ole koskaan ollut vain seitsemän tytön partioleirillä.

Harmaja kirjoitti hyvin näiden vanhojen tyttökirjojen tyypillisestä lihavasta tytöstä. Hänen lisäkseen toinen tyypillinen oli Ressukka - ryhmän pienin, vanhempien silmäterä, hemmoteltu tyttö, jonka repun on pakannut äiti varusteluettelon mukaan. Ressukkaa kohdellaan pienenä ja avuttomana, mutta samalla kannustetaan ja rohkaistaan. Tytöistä vanhin on 16, useimmat 14-15 ja Ressukka 13. Okei - onhan hän nuorin, mutta onko 13-vuotias pieni tyttö 14-vuotiaan rinnalla? Myös läheisen kartanon lapset ovat 12- ja 13-vuotiaat. Kun partiolaiset kohtaavat heidät ensimmäisen kerran, he toteavat että vastaan tulee lapsia. Myöhemmin he puhuvat 13-vuotiaasta tytöstä "pikkutyttönä".

Kirjalle on ainakin yksi jatko-osa: Kurki-vartio kunnostautuu.

Olen kuullut ennenkin jotain juttua tästä kirjasta miitissä. Nyt Kurki-vartio taas herätti pöydän toisessa päässä jotain puhetta, jota en kunnolla kuullut. Kun kirja sitten tuli miittiöydässä kohdalleni, päätin napata sen uteliaisuuttani tällaisena entisenä mutta pitkäaikaisena partiolaisena. Kiitokset! :)

Minuakin ärsytti se, miten kirjailija oli henkilöhahmonsa, etenkin Tapin ja Ressukan, rakentanut. Teki mieli jättää kirja heti alussa kesken ja ärsytys nousi asian vuoksi välillä
pahastikin. Muuta huonoa kirjassa oli se yksi elvytysepisodi, joka ontui mielestäni tosi pahasti.

Luulen, että kirjailija ei ole koskaan kuulunut partioon. Minusta tässä kirjassa oli kuitenkin paljon sellaista positiivista, minkä liitän mielessäni myös vaikkapa partiotoimintaan: todella hyvää yhteishenkeä, toisten auttamista ja huomioimista, kesäleiritunnelmaa, leikkiä, seikkailua, reippautta ja monenlaisten taitojen opettelua. Kirjassa oli myös jotenkin "eri ihania" repliikkejä, joita olisin halunnut kuulla luettavan ääneen sellaisella Suomi-filmien, heleän tyttömäisellä äänellä.

Monenlaisia muistoja aina sudarivuosista PJ-aikoihin toivat mieleeni niin Nuotiopiiri-laulun ihanat alkusäkeet, se vartion niger-teltta, kuin moni muukin asia. Osaltani tämä lukukokemus jäi reilusti positiivisen puolelle. Kiitokset kirjaa kierrättäneille!


P.S. Menee ohi aiheen — tuosta maidosta... Huono perustelu, mutta se oli silloin. Avopuolison sukulaiset ovat itselleen naureskellen muistelleet, miten maitoa oli pitänyt mökilläkin olla juotavaksi ja miten niitä maitopusseja oli pidetty kylmänä meressä (tapahtunut kirjan aikojen jälkeen). Kirjan leiri oli saaressa, meren keskellä. Suolavesi käy ruoanlaittoon, mutta juotavaksi ei kai edes murtovesi käy. Kirjan muutamassa, läpikolutussa saaressa ei mainittu olevan mitään lähteitä, lampia eikä viikon aikana satanut ja kesä oli ollut kuiva. Nuotion avulla olisi toki voinut vaivalloisesti ja hitaasti kerätä haihdutettua, nokista vettä. Juomavesikin olisi siis pitänyt hakea lähisaaren tilojen kaivoista. Eivät kai ne tilalliset olisi sen suopeammin ulkopuolisiin vedenostajiinkaan suhtautuneet, jos se maidonmyyntikin osoittautui periaatesyistä lähes mahdottomaksi. Ja jos koko viikon maitoakaan ei oikein ollut mahdollista tuoda mukanaan varustepaljouden vuoksi, niin miten sitten vettäkään. Tuskin tuohon aikaan oli saatavilla retkilaitteita, joilla merivedestä saa juomakelpoista. Eipä taida sellainen kallis hankinta edes nykypäivänä monenkaan lippukunnan varusteisiin kuulua.
Enkä usko, että kirjailija oli asiaa sen kummemmin edes ajatellut.

Toivottavasti ette pahastu kirjan villiinnyttämisestä... Olen tällä kuluneella viikolla kahdeksan lukenut tätä partiokirjaa ja viettänyt omaa "muistelemisviikkoa" osallistuakseni Appelsiinin 52 viikkoa -haasteleikkiin.

Partiolaiset ympäri maailman viettävät 22.2. Muistelemispäivää, sillä se on partioliikkeen perustaja Robert Baden-Powellin ja hänen vaimonsa Olaven, tyttöjen partiotoiminnan ylijohtajan, yhteinen syntymäpäivä.

Edit: logo otettu PartioWikistä.

Yritän huomenissa vapauttaa tämän johonkin aikaan Hämeen Partiopiirin, Tampereen Partiolaisten ja Hämeen Partiosäätiön yhteisen toimiston liepeille. Lisään vapautuksen jälkeen mahdollisesti tarkemmat tiedot ja vapautuskuvan.
EDIT: Kirja jäi 22.2. neljän jälkeen yhteistoimiston kokoustilojen ovenkahvaan. :)
EDIT 2: Selitykset Appelsiinin 52 viikkoa -haasteleikkiä varten edeltävässä journalissa.

KIRJAN LÖYTÄJÄLLE Kiitos, että otit tämän kirjan mukaasi! Ilahdutathan kirjan aiempia lukijoita tekemällä tähän merkinnän, jossa kerrot kirjan löytymisestä. Mikäli luet kirjan, voit halutessasi tehdä uuden merkinnän ja kertoa, mitä pidit lukemastasi. Jatkossa voit pitää kirjan itselläsi tai antaa sen jatkaa matkaansa. Jos innostuit bookcrossing-toiminnasta, käväise sivuston yläreunassa rekisteröitymässä jäseneksi. Jäsenyys on ilmaista! Jos haluat jatkossa seurata tämän kirjan kulkua, kirjaudu käyttäjätunnuksillasi sivustolle ja tee BCID-tunnuksen avulla tähän uusi merkintä. @ Bookcrossingista suomeksi Wikipediassa: http://fi.wikipedia.org/wiki/Bookcrossing @ Tietoa BookCrossingista: http://www.bookcrossing.com/information @ Suomenkielinen keskustelufoorumi: http://www.bookcrossing.com/forum/30

Lukuiloa!