Tarja Laitiainen työskenteli Suomen ensimmäisenä kiertävänä suurlähettiläänä Afganistanissa vuosina 2002-2005. Tänä aikana hänellä oli mahdollisuus seurata läheltä sotatilasta ja talibanin hirmuhallinnosta eroon pyrkivän maan ja sen kansalaisten ponnisteluja sekä kansainvälisen yhteisön ja ulkomaisten sotilaiden toimintaa. Näistä huikeista kokemuksistaan hän kertoo kiintoisin valokuvin varustetussa kirjassaan, johon hän on kirjoittanut myös tiiviin tietopaketin Afganistanin kriisistä. Tarja Laitiainen on ollut ulkoministeriön palveluksessa vuodesta 1981 ja työskennellyt Suomen YK-edustustossa New Yorkissa, suurlähetystöissä Perussa ja Boliviassa, Japanissa ja Ranskassa, EU:n komissiossa Brysselissä, Aasia-päällikkönä ulkoministeriössä sekä Helsingistä käsin suurlähettiläänä Afganistanissa ja Pakistanissa. Syksyllä 2005 hän aloitti suurlähetystön päällikkönä Luxemburgissa.
271 sivua

Sitä joutuu ihmettelemään että Afganistanissa vielä on ihmisiä elossa. Näkyvät amerikkalaiset tekevän parhaansa että ei olisi. Juuri äskettäin amerikkalainen sotilas kävi yksityiskodeissa murhaamassa naisia ja lapsia.
Olisi hirveätä asua maassa jossa aina vaan soditaan ja naisilla on hyvin vähän ihmisarvoa.
Rohkeita ovat afgaaninaiset ja ne ulkomaalaiset jotka menevät sinne auttaakseen. Minä en haluaisi edes vierailla siellä vaikka matkailusta pidänkin.

This is my # 26 (110) in
"REDUCE MOUNT TBR 2012" Challenge arranged by Dove-i-Libri.

Kirja jäi kahvilan esitehyllyyn.
Lukuiloa löytäjälle!