wsoy 1990
Suomentanut Caj Westerberg
78 s.

Takakansi:

Turuilla on toinen osa runotrilogiasta, jonka ensimmäinen osa Tääl ilmestyi vuonna 1988 ja sai Finlandia-palkinnon. Trilogian kolmas osa ilmestyy vuonna 1992.

"Gösta Ågrenin kokoelma on rikas, luonnollisella tavalla kirkas ja intensiivinen. Se säilyttää salaisuutensa monenkin lukemiskerran jälkeen. Tekijä on saavuttanut tavoitellun ihanteen, kyennyt yhdistämään arjen runoon, yksinkertaiseen sanontaan monimerkityksisen puheen. Jyhkeissä muotokuvissa muutamin sanoin hahmottuva ihminen sekä paradoksaalinen tilanne elämän ja kuoleman ajattomissa kysymyksissä piirtyvät terävinä ja lämpiminä, runo runolta tiukaksi kokoelmaksi."
(Finlandia-palkinnon perusteet)

Aakkoshaaste
--------------------------

toivottavasti joku tarvitse vielä Å

Minähän tämän otin aakkoshaasteeseen. Kiitos. :)

Tämä kirja sen taas todisti: en osaa lukea runoja. Suurin osa meni kirkkaasti yli hilseen, tuskin mitään jäi mieleen. Muutamia hienoja kielikuvia muistan bonganneeni, mutta niitäkään en enää muista. Ehkä tämä on sitten vain liian modernia runoutta minun järjelleni.

Kokeilen tarjota tätä HEP-kirjana foorumilla.

Dotdot huusi kirjalle HEP, joten jätin sen Sanomatalon "kuriiripalvelun" toimitettavaksi.

Vihdoinkin tääl! Kuriiripisteessä oli vähän sählätty, mutta tallessa kirja oli siellä koko ajan. Kiitos, MB2010!

Karua ja kaunista ja kauhean vaikeatajuista. Kun luulin jotain ymmärtäväni, runoilija tekikin kumman filosofisen kiepautuksen.

Taidan vastedes lukea runoja ääneen. Kun runoja kuulee, ne eivät tunnu niin vaikeilta.

Postiin ja miumaumoulle.

Kirja saapui Poriin. Kiitos dotdot, ja kiitos koko kierrättäjäkatraalle!
Jos nyt oikein muistan, niin kirjailijan Tääl ei tehnyt kummempaa vaikutusta, joten odotukset ovat... matalalla. Ties vaikka yllättyisi iloisesti. ;)

Noh, eipä tehnyt tämäkään Ågren minusta hänen tuotostensa fania. Itse asiassa nyt lupaankin, etten enää Göstan kirjoja lue. Ei kyllä napannut yhtään, vaikka osan runoista luin pariinkin kertaan. Ensinnäkin nämä eivät ole runoja vaan pieniä tarinoita, joiden lauserakenteet rikotaan väärästä kohdin (ah - kuinka taiteellista). Sitten mukana täytyy kuljettaa tietenkin kuolemaa ja huudetaan tuskaa. Jestas sentään, tämä on jo niin nähty. Yhdestä ainoasta runosta pidin tai oikeastaan runonpuolikkaasta nimeltään Taas:

"Lapset odottavat
tulevaisuutta, aikuiset
kesälomaa."

Tämän voin kyllä allekirjoittaa, mutta ei se siitä runoa tee.
Kaikkea sitä täytyy haasteiden vuoksi tehdä. Osallistun siis kirjalla myrtilluksen Aakkoshaasteeseen. Niin, ja osallistun tietenkin myös Tarnan Runovapautushaasteeseen.

Kiitos miuskis Å:sta.

Ihan ok, mutta kyllä arjamaarian runot on parempia!

Kirjanvaihtohyllyssä.