Kovakantinen. - Gummerus 2004. - 94 sivua
Alkuteos: 35 kilos d'espoir, ©2002

www.gummerus.fi (6.11.2011):

Grégoire vihaa koulua. Hän vihaa koulua niin paljon, että on jäänyt luokalleen jo kaksi kertaa. Muutenkin kaikki tuntuu menevän pieleen. Kotona isä ja äiti kinaavat jatkuvasti, jos eivät muusta niin pojastaan. Grégoire tuntee itsensä täysin epäonnistuneeksi eikä valoa ole edes näkyvissä. Onneksi Léon-ukin vajaan saa aina välillä paeta ja askarrella; tehdä keksintöjä, korjata koneita ja nikkaroida. Mutta kun Grégoire erotetaan koulusta, Léon-ukinkin mitta täyttyy. Grégoiren on pakko ottaa ohjat omiin käsiinsä.

Anna Gavalda on rakastettu ranskalaiskirjailija, jonka romaanit Kunpa joku odottaisi minua jossakin ja Viiniä keittiössä ovat viime vuosina nousseet Suomen luetuimpien käännöskirjojen joukkoon. 35 kiloa toivoa on Gavaldan ensimmäinen nuortenromaani.

“Tunnen oikeastaan paljonkin ihmisiä, jotka eivät pidä koulusta. Jos kysyn vaikka teiltä, tykkäättekö koulusta, te pudistatte päätänne ja sanotte ettette tykkää, selvähän se. Vain hikipingot sanovat tykkäävänsä, tai sitten ne jotka ovat niin hyviä että heistä on kiva tulla joka aamu kokeilemaan taitojaan. Mutta muuten? Kuka koulusta todella tykkää? Ei kukaan. Entä kuka todella vihaa koulua? Ei kovin moni myöskään. Mutta silti jotkut.Sellaiset kuin minä, sellaiset joita sanotaan laiskureiksi ja joilla on koko ajan mahanpuruja.”

Löytyi toivelistalta. Lukuiloa!

Osallistun tällä Toivelistakirjojen lukuhaasteeseen.

Kiitos, sumako, kirja on perillä!

Kirjan vuosi -haaste sai tarttumaan tähän kirjaan, sopiihan se varsin moneen kategoriaan.

Jokin tökki alussa enkä oikein meinannut lämmetä, mutta jatkoin vain sitkeästi eteenpäin. Viimeiset sivut menivätkin sitten jo aika nopeaa vauhtia, kun tarinaan saatiin enemmän eloa, paloa ja tunnetta. Sympaattinen tarina sympaattisesta pojasta ja antoisasta ihmissuhteesta.

Kirjan vuosi -haastesuoritus: nro 34, kirja, jonka nimessä on numero.

Kirja lähtee Paraisille - Piiku nappasi sen foorumin hep-ketjusta. Mukavia lukuhetkiä haasteiden(kin) parissa!

Kirja on turvallisesti perillä, kiitos Nokkosperhonen!

Minä taas pidin tästä kirjasta sen verran kuin vanha täti nyt voi pitää lasten/nuortenromaanista. Jollain lailla erilainen, "raikas" tarina - ja pääsen tällä osallistumaan kirjan vuosi haasteeseen minäkin.

Kirja lähtee mukaan BC-miittiin Skanssin Aschanille, ja vapautuu jonnekin päin kauppakeskusta ellei kukaan bookcrossareista nappaa sitä mukaansa.

Joskus pinossa pitää olla jotain suurifonttista, vähäsivuista ja vähän ajattelemista vaativaa. Kiitos kierrättäjille!

Yhden illan luettava meni hujauksessa, ja hyvä niin. Ei tätä rönsyilevää höpinää olisi enempää kestänytkään. Kirjan loppupuoli kyllä paransi menoaan kuin hirvi juoksuaan, ja tuntui että tarina loppui vähän turhan töksähtäen.

Onneksi selasin toivelistoja, sillä haku ei taaskaan löytänyt moista... Kuriirilla matkaan, siis!

Paljon kiitoksia toivelistakirjasta! Kirjan lyhyys ja se, että kyseessä on lasten/nuortenkirja, yllätti minut, vaan eipä haittaa ollenkaan, että joku tbr-kirja on vähän lyhyempikin. Olen tykännyt monesta Anna Gavaldan kirjasta, joten mielellään niitä aina kokeilen.

Luin kirjan pikapikaa, nopealukuinen kun oli. Pidin kirjasta samaan tapaan kuin Piiku, eli niin paljon kuin tämmöinen täti nyt jaksaa innostua lasten/nuortenkirjasta, joka ei kuvaa itselle tuttua tilannetta tai aihetta, eli johon ei oikein pysty itse samaistumaan. Minä kun olin koulussa se lukupinko, enkä osaa tehdä käsilläni yhtään mitään...(paitsi että olen oppinut laittamaan ruokaa). Sympaattinen kirja toki oli, ja moni kenties pystyy päähenkilöön hyvinkin samaistumaan. Kirjan ranskalaisuus tuli selvästi esille mm. koulujärjestelmän kuvauksen myötä.

Loppujen lopuksi pidän kuitenkin enemmän Gavaldan aikuisille suunnatuista kirjoista, joskin tämän kirjan takakannessa mainitut kaksi teosta, jotka ovat kuulemma juuri niitä suosituimpia Suomessa, ovat juuri ne kaksi joista en niin välitä. Lukemistani ehdoton suosikkini on Kimpassa, sen jäljessä tulevat Lempi ei ole leikin asia (Billie), Karkumatka ja Lohduttaja. Uusinta teosta Parempaa elämää en ole vielä lukenut ja yhtä kirjaa ei näemmä ole käännetty.

Oho, kirjoitin melkein yhtä pitkän sepustuksen kuin kirja oli...sellaista se mielikirjailijoista ja -kirjoista puhuminen usein on.

Kirja lähtee Valkeakoskelle Voipaalaan bookcrossing-kesäpäiville. Se oli ainakin He_Ri:n toivelistalla, joten kenties joku viitsii toimittaa sen kesäpäiviltä hänelle.

Kiitos toivelistakirjasta!

Nopealukuinen kirja. Olen tämän joskus aikaisemminkin lukenut, mutta en muistanut tarinasta mitään. Todennäköisesti tästäkään lukukerrasta ei jää pysyvää muistijälkeä, kun ei tämä kovin kummoinen ollut.

Onnittelut! Olet löytänyt ilmaisen kirjan. Olisi kiva, jos kertoisit, mitä kirjasta pidit. Luettuasi voit pitää kirjan tai antaa sen eteenpäin.