Alkuteos: Aprilhäxan
Suomentaja: Kaarina Sonck

Takakansi:

Hän pystyy näkemään ajan läpi, leijumaan ja ottamaan ihmisen haltuunsa.

Desirée makaa sairaalassa. Hän on niitä vammaisina syntyneitä, jotka 50-luvulla suljettiin laitoshoitoon pois silmistä. Hän ei osaa kävellä eikä puhua, mutta hänellä on muita kykyjä.

Desiréen äidin kolme kasvattitytärtä eivät tiedä hänen olemassaolostaan, mutta eräänä päivänä he saavat kukin salaperäisen kirjeen. Se pakottaa heidät muistamaan, miten heidän kauan sitten oli jätettävä kasvatuskotinsa, ainoa turvansa. Lääkäri Christina silmäilee sormiaan – näkyykö, että joku mursi ne tahallaan? Fyysikko Margareta muistaa, kuinka epävarmana 17-vuotiaana ryhtyi suhteeseen opettajansa kanssa. Narkomaani Birgitta taas muistaa lauseen, jota hän on hokenut koko ikänsä: ”Ei se minun vikani ollut!”

Dramaattinen ja jännittävä romaani tempaa lukijan vastuttamattomasti mukaansa neljän naisen elämään.

Kovakantinen, kansilehdellinen kirja
WSOY 2000, alkuteos 1997

Mielenkiintoinen kirja. Koska takakannessa hehkutettiin noituutta, niin olin heti aivan myyty. No, ei sitä noituutta nyt niin paljon kirjassa ollut, ennemminkin sisarusten kasvutarinaa. Onko se nyt sitten niin, että jos heti alkupeleissä jaetaan surkeat kortit, niin niitä ei koko elämänsä aikana pysty vaihtamaan? Sellainen fiilis jäi ainakin näiden siskosten tarinoista. Ei hyvin mennyt kenelläkään. Se oli myös jännä juttu, että vuorollaan jokaista naista inhosi, vuorollaan sääli. Pidin myös kirjailijan tyylistä kertoa pikkuhiljaa jokaisen taustasta ja heidän vaikuttimistaan.

Tarina oli paikoin jopa karmiva. Ei noituuden vuoksi, kun sen ihan tavallisen ihmisen pahuuden takia. Miten vanhemmat (ja kirjan tapauksessa äidit) voivat olla julmia omille lapsilleen? Ja lapsi antaa anteeksi aina vaan... Surullista. Kirjan lopusta en hirmuisesti innostunut, koska se jäi vähän turhan paljon auki. Lisäksi olisin kaivannut enemmän tietoja Ellenin menneisyydestä, ja myöskin Huberttsonin motiivit ja historia kiinnostaisivat. Vaikka kirja oli mielenkiintoinen, niin paikoin tarina junnasi, joten sivumäärä olisi saanut olla huomattavasti pienempi. Sen verran kuitenkin kirjasta pidin, että voisin hyvin lukea jotain muutakin kirjailijalta.

Osallistun kirjalla myrtilluksen Aakkoshaasteeseen.

Kirja jäi Reposaaren kirkon edustalla sijaitsevalle torpedovene S2:n muistomerkille.
Osallistun kirjalla pippiksen Patsashaasteeseen.

LUKUILOA LÖYTÄJÄLLE!

Tietoa BookCrossingista suomeksi
Usein kysyttyjä kysymyksiä
Suomenkielistä keskustelua

*** BookCrossing-sivustoa ollaan parhaillaan kääntämässä suomeksi. Sivuston kielen pääset vaihtamaan sivun alalaidasta: Vaihda kieli tai Change Language. ***

keskinkertaista luettavaa.