Kun Coraline löytää omituisen oven, hän astuu sen kautta toiseen maailmaan ja toiseen taloon, joka muistuttaa hänen omaa kotiaan... paitsi että siellä kaikki on paremmin. Ainakin aluksi. Ruoka on makoisampaa , naapurit ovat jännittävämpiä ja lelulaatikko täynnä leijalevia vieterienkeleitä sekä hampaitaan narskuttavia dinosauruksen kalloja.
Mutta talossa asuvat myös toinen isä ja toinen äiti, jotka haluavat, että Coraline jää asumaan heidän luokseen. He haluavat, että hän ompelee silmiinsä napit eikä ikinä lähde pois. Coraline joutuu käyttämään kaikki keinonsa ja urheutensa, mikäli hän mielii palata oikeaan kotiinsa ja pelastaa oikeat vanhempansa.

Palkittu kirjailija Neil Gaiman (Sandman, Ikuiset, Neverwhere) on luonut omaperäisen fantasiatarinan, joka kietoo pauloihinsa niin nuoret kuin vanhatkin lukijat. Upean, värikylläisen sarjakuvaversion on toteuttanut Gaimanin tarinoita aiemminkin kuvittanut P. Graig Russell. (takakansi)

Tämä on siis sarjakuvaksi tehty versio romaanista, ja oikeastaan olisi ollut mukavaa lukea tarina romaanina. Pidin kuitenkin tarinasta, ja myös sen kuvallisesta toteutuksesta. Kirjan tekstit olivat myös selkeästi toteutetut, tekstikuplat etenivät loogisesti vasemmalta oikealle ruudun sisälläkin eikä tarvinnut miettiä missä järjestyksessä puheenvuorot kulkevat.
Täytyy varata vielä Valovilkkua varten jos hänkin olisi kiinnostunut tästä. (ei taida kuitenkaan kelvata neljännen luokan lukudiplomeihin mihin liittyviä kirjoja hän juuri lukee)

Annan Valovilkun käyttöön =)

Kiitti äiskä:)

Lukuiloa!

Kiitos! Olen lukenut kirjan, mutta en ole vielä nähnyt elokuvaa (katson joskus veljeni luona 3D:nä). Tämä on täydellinen niiden väliin.

Kirjasta en muista enää mitään. Leffasta olen nähnyt pieniä pätkiä.

Päähenkilö oli yllättävän järkevä. Hyvin piirretty ja sujuvasti kulkeva tarina.

Pippikselle luettavaksi tai vapautettavaksi

Elokuvaversiosta en oikein perustanut, mutta sarjakuvana moni asia toimii, joten nyt on odotukset korkealla... Kiitos sumako, tämä suorastaan huutaa päästä synkän ja myrskyisen illan lukemiseksi!

Joo-o, toimi paljon paremmin sarjakuvana kuin räsynukkeanimaationa! En ihan jaksa pitkitettyä lasten tarinaa (siksi vain 7*), mutta piirosjälki oli sangen silmää miellyttävää. Koiria, rottia ja muita elikoita olisi kyllä seurannut enemmänkin ruuduissa, mutta kaikkea ei voi saada. Talon pohjapiirustus olisi ollut kiehtova lisä aikuiselle ihmeteltäväksi!

Kirja kävi välillä teiniyleisöllä luettavana, ja palautui vapaille markkinoille. Kuten kuvaan sopii, teinimielipiteistä ei ole mitään käryä...

Kirja lähti etsimään uutta lukijaa miitistä!

Olen lukenut Coraline-kirjan joskus kauan sitten, ja tämä sarjisversion piirrostyyli miellytti selatessa silmää, joten lähti minun mukaani.

Tämä oli ihan kivaa kesälukemista, pidin tosiaan piirrostyylistä oikein paljon!

Sarjakuva vapautui pääkirjaston vaihtokärryyn. Lukuiloa löytäjälle!