Takakansi:

Herkkä, kipeitä tunteita kaihtamaton romaani kahden aikuisen ystävyydestä. He ovat kummatkin keski-ikäisiä, perheellisiä, elämässään jo monet naurut ja itkut kokeneita ihmisiä. He tutustuvat eräänä kesänä ja heidän välilleen kehittyy rakkautta hipova ystävyys. Sekä mies että nainen joutuvat ottamaan itsestään mittaa aivan uudella tavalla, sillä kuolema varjostaa suhdetta. Heillä ei ole enää varaa kompromisseihin ja elämänvalheisiin. Heidän on ylitettävä itsensä monta kertaa, uskallettava tuntea tuskaa, opittava antamaan anteeksi ja hyväksyttävä ihmisen rajallisuus.

Kovakantinen, kansilehdellinen
WSOY 1982

Ostin kirjan parillakymmenellä sentillä kirppikseltä mielessäni aakkoshaaste ja Y-kirjain. Ja äkkiähän tämä tuli luettua. AIka erikoisesti kirjoitettu. Tarina oli kuin kooste erilaisia tuokiokuvia yhden kesän ystävyydestä, jota kyllä kutsuisin enemmän rakkaudeksi tai ainakin ihastukseksi. Päähenkilö-nainen (jonka nimeä ei muuten mainittu) kohtaa miehen (jonka nimeksi sanotaan vain Partanen) ja heidän välilleen syntyy kummallinen suhde. Onkohan se nyt sitä paljon puhuttua sielunkumppanuutta? AIka lunkisti tuntui tämän parivaljakon aviosiipat sulattavan vähintäänkin arvelluttavan ystävyyden. Tai ei ainakaan minun ystävyydessäni suukotella ja välillä riisuta vaatteita...

Kuolema oli tarinassa pääosassa ja runollinen teksti, joka jätti tapahtumat hieman hämäriksi ja jotenkin etäännytti ainakin minut näistä päähenkilöistä, ja olikin oikeastaan samantekevää, mitä he keskenään hääräsivät. Naisen aviomies kuvattiin jonkinlaisena humoristisena hiirihenkilönä, naureskellen miehen rottatutkimuksille. Lapsilla nyt ei ollut oikeastaan mitään väliä, mitä nyt lapsoset kesän päätyttyä totesivat äidilleen, että tervetuloa takaisin. Äiti oli hieman ollut muissa maailmoissa.

Ihan mielenkiintoinen, sarjassamme ookoo-kirja. Ei tämä mitään lähtemätöntä vaikutusta tehnyt, mutta kuitenkin.
Osallistun kirjalla myrtilluksen Aakkoshaasteeseen.

Kirja postissa ja matkalla kohti Chaniaa, joka sanoi että Hep!
Lukuiloa yy-kirjan parissa! :)

Kiitos, näyttää sopivalta välipalakirjalta!

Aivan, ookoo-kirjaksi minäkin tätä kutsuisin. En ihan saanut selville että mitä tällä oli annettavaa lukijalle, enemmänkin koin sen jonkinlaisena omakohtaisena tilityksenä. Mutta ehkä se johtui vain minusta, kosketuspinta puuttui.

Osallistun aakkoshaasteeseen ja 2011-haasteeseen.

Lähtee Anuliinille seuraavaksi!

Kivan vihreä kirja ja samaa väriä oleva kortti saapui tänään postin mukana avittamaan aakkoshaastetta. Kiitos Chania lähetyksestä :)

Tykästyin kirjan kansiin, ihanan tuoreen vihreää ja mukana tulleeseen ihan saman vihreään MIkki-korttiin. Syy tälle kirjalle oli yksinkertaisesti se, että halusin valkata jonkun helpon kirjan, mikä on nopea lukea. No, kaksi päivää tämän kirjan parissa menikin. Kepeää tekstiä tämä ei missään nimessä ollut. Minua kuplitti inhoittavasti kirjassa vallinnut, miten sen sanoisi, sekava tyyli, sillä tästä naisen ihastuksen kohteesta sanottiin ensin Partanen ja samalla sivulla tyyli muuttui Sinä-muotoon, että kirjailija hyppäsi persoonamuodosta toiseen, ihan tuosta noin vain. Tyyli vaihteli melkein koko kirjan ajan, mutta loppupuolella kirjailija taas kirjoitti miehelle Sinä-muodossa, kun tuli aika jättää jäähyväiset. Aika jänskää, että perhe tuli mukaan vielä lopussa, sillä ajattelin, että kirja olisi loppunut miehen kuolemaan. Hyvää ja opettavaistakin oli lukea ajatuksia, mitä miehen kuolema naisessa herätti. Ehdottomasti kirjan paras lause on viimeisellä sivulla:"Uninen luminen piha aution taivaan alla." En tiedä miksi, mutta lause kolahti minuun, kuin metrinen halako. Kaiken kaikkiaan ihan jees-kirja ja tulipahan kuitatuksi tällä aakkoshaasteen Y-kirjain.

Kirja lähtee nimppariarvonnan voittajalle avittamaan aakkoshaastetta. Mukavia lukuhetkiä :)

Mukava yllätys odotti eilen eteisen pöydällä kun tulin kotiin. :> Kiitos kaunis, sekä kirjasta että mukavasta joulukortista.

Edit: Varattu lii5alle minun jälkeeni.

Oi joi. Minuun tämä kyllä kolahti. Koskettavaa ja kaunista, runollista mutta samalla helppolukuista tekstiä. Eläydyin kertojan mielenliikkeisiin täysin ja liikutuin pariin otteeseen niin, että tuli ihan tippa linssiin. Osittain johtunee varmasti siitä, että on hieman samankaltainen tilanne lähipiirissä. Enemmän kai sitä tilannetta nyyhkinkin kuin tätä kirjaa, mutta kuitenkin. Tämä teki minuun kyllä suuren vaikutuksen, joskin ajoittain tämä meni hieman liiankin melodramaattiseksi.

Seuraavaksi lii5alle. Lukuiloa!

Kiitos - lupaavan näköinen helposti-kuori odotti lattialla mainospostin seassa kun tulin kotiin.

Tästä kirjasta en luultavasti muista viikon päästä mitään. Olihan se runollista, kaunistakin, olihan siinä ajatuksia. Mutta jotenkin silti kaikki jäi vieraaksi, henkilöistä ei saanut otetta. Vähän kuin olisi jonkun päiväkirjaa lukenut ajoittain. Tyylikeinona pitkät virkkeet - jopa reilu sivu ilman pistettä - ei oikein kolahda minuun. Sellaista ajatuksenvirtaa pitkälti tämä.

Kirja jää Atlas-tyttö -patsaan juurelle. Tällä kirjalla osallistun Pippiksen patsashaasteeseen.

KIRJAN LÖYTÄJÄLLE:
Onneksi olkoon, olet löytänyt BookCrossing-kirjan! Toivottavasti pidät kirjasta ja ilmaisesta BookCrossing-sivustosta. Ole kiltti ja tee merkintä, jossa kerrot, mistä löysit kirjan. Jos luet sen, olisi myös kiva kuulla, mitä pidit kirjasta. Luettuasi kirjan voit joko pitää sen omassa hyllyssäsi tai antaa sen jatkaa matkaa. Jos päätät liittyä BookCrossing-sivustolle, pääset myös itse seuraamaan kirjan matkaa ja lukemaan uusien lukijoiden ajatuksia tästä kirjasta.

Hyviä lukuhetkiä!

P.S. Sivun alalaidassa oikealla voi vaihtaa kielen.

Jos et ole aikaisemmin tutustunut Bookcrossingiin, niin seuraavat linkit ovat avuksesi:
Bookcrossingista suomeksi: http://bookcrossingfinland.net/wiki/
Suomenkielinen keskustelufoorumi: http://www.bookcrossing.com/forum/30

Kirja löytyi Patsaan juurelta 13.6. Luen sitä parhaillaan.

Kirjan teema oli minulle ajankohtainen perheeni syöpäpotilaan myötä, mutta kirja jäi hämäräksi hääräilyksi. Hyppäsin yli "koivikossa tuuli puhaltelee"-luontokuvaukset. Kirjan päähenkilöt jäivät tuntemattomaksi. Kirjan lukee nopeasti.
Vapautin kirjan 11.7. Tampereelle.

Kiva aurinkoisen iltapäivän mittainen kirja:-)