Venetsialaiskomisario Guido Brunetti tutkii kirkon vanhainkodin outoja tapahtumia ja törmää niin omahyväisiin tapakristittyihin kuin aidosti laupeisiin kanssaihmisiin

Kaunis nuori nainen saapuu tapaamaan Guido Brunettia. Kestää hetken ennen kuin Brunetti tajuaa, missä on tavannut hänet: vanhainkodissa nunnan puvussa äitinsä hoitajana.

Entinen nunna Maria Testa epäilee, että kirkon vanhainkodissa avitetaan vanhusten poismenoa. Kuolemantapauksia on vaikea tutkia, sillä vainajien omaiset eivät ole tehneet niistä ilmoitusta. Brunetti saa signorina Elettran avulla käsiinsä uhrien testamentit ja ryhtyy vierailemaan perijöiden luona. Sitten Maria Testaa kohtaa "onnettomuus", ja muuan perijä löytyy kuolleena. Kirkon varainhankinnassa on ilmeisesti paljonkin hämärää.

Ajasta ikuisuuteen on Venetsiassa asuvan Donna Leonin kuudes suomennettu Guido Brunetti -dekkari.

- - - - - - -

Pokkari.

Löysi lukijan Seinäjoen Postcrossing/Bookcrossing-miitissä 31.3.2012.

Leonia olen lukenut joskus aiemmin, muistaakseni ulkomailla asuessani eli englanniksi. Tämän kirjan kanssa pääsin hyvään alkuun jo junamatkalla Seinäjoelta Helsinkiin :)
Kiitos, Rohtola!

Jostain kumman syystä tämän kirjan lukeminen aina vain siirtyi. Ainakin kahdesti olin aloittanut sen, mutta sitten tuli joko tauko lukemiseen kokonaan tai jokin muu kirja väliin ja aikaa ehti kulua niin, että lukeminen piti aloittaa alusta. Tätä outoa asiaa ihmettelin, sillä a) pidän Donna Leonin kirjoista, b) pokkarina tämä on kätevä sekä työmatkoilla että pidemmillä matkoilla (muulloin en juuri ehdikään lukea) ja c) kirjan alku oli varsin mielenkiintoinen.

No, viime viikolla otin tämän taas lukuun ja eilen sain kirjan päätökseen junamatkalla Mikkelistä Helsinkiin. Hyvähän tämä on, mutta rimani on Leonin kohdalla sen verran korkealla, että näinkin hyvä kirja tuotti pienen pettymyksen ;)

Äitini luki kirjan jo syksyllä, tässä hänen merkintänsä päivältä 19.9.2012: Olipa hyväjuoninen ja jännittävä. Nopeasti luettava, kun halusi tietää, miten päättyy!

Kiitokset Rohtolalle kirjasta meidän molempien puolesta!

Otan kirjan mukaan kuukausimiittiin, jos siellä vaikka olisi joku Donna Leonin ystävä, joka ei vielä ole lukenut tätä :)

Lähti mukaan miitistä, en ole koskaan Donna Leonia lukenut, joten päätin kokeilla.

Ensimmäinen Donna Leonini ja hyvähänä tämä oli, juuri minulle sopiva dekkari. Vähänlaisesti väkivaltaa ja jännitystä ja kirjakin oli jo loppua lähenemässä ennen kuin varmistui onko mitään rikosta edes tapahtunut. Taitaa tärkempää kirjassa olla tunnelma. Jauska muuten ettei etsivä perinteiseen tapaan ollut eronnut ja viinaan menevä väärinymmärretty jörrikkä. Hahmot menivät paikoin sekaisin (liian monta pappia, sisarta ja kreivitärtä), mikä tietenkin hieman häiritsi.

Vapautettu pääkaupunkiseudun bc-tapaamisessa aiemmin tänään.

Kiitos, saarahoo ja muut kirjan kierrättäjät! Tämän kirjan myötä koitan laajentaa dekkarimakuani. :)

Tämäkin on vihdoin luettu. Minullekin tämä oli sopivan jännittävä. Erikoista aiempiin lukemiini dekkareihin verrattuna oli se, että lopussa jäi minusta aika monikin asia auki. Vai luinko lopun vain niin huolimattomasti, että ne menivät ohi...? Italialainen rikostenselvittelykulttuuri vaikutti paikoitellen hieman oudolta tällaisen pohjoismaalaisen, perusrehellisen ihmisen korvissa. Lisäksi minua häiritsivät hieman italiankieliset lainaukset. Italiankielen taitoni kun on aivan olematon, niin lainaukset eivät kertoneet oikein mistään mitään. Tykkäsin kuitenkin tarinasta, joten tämän jälkeen voisin kyllä lukea lisääkin Donna Leonia.

Kirja jatkaa matkaansa kontrolloidusti...

Arvoitusarkkukirja justiinalle... :)

Kiitos kirjasta. Uusi tuttavuus minulle.