Roskisdyykkarin käsikirja esittelee dyykkaajien kokemuksia ja koettaa siinä sivussa jakaa jonkinlaisia ohjeita. Toiset ovat tehneet löytöjä tarpeeseen, toiset jopa myytäväksi asti. Nopea lukupala, ehkäpä tästä jopa on jollekulle apua tavaran etsimisessä! Itse en ymmärrä kirjassa kovasti esiteltyä normi-sekajäteroskiksen mylläämistä, siinä mennään imho jotenkin liian pitkälle.

Jos Siriuksesta ei löydy sopivaa suuhunpantavaa, tämän opuksen opeilla voi lähteä etsiskelemään lisää...

Nappasin miitistä. Tämä sama kirja (eri kappale) oli tarjolla miitissä aiemminkin, silloin en ollut riittävän nopea - nyt olin... :-)

Vaikka tämä oli aika ohkainen kirja (noin 70 sivua), tuntui siltä, että tiivistämisen varaa olisi ollut silti. Asiat tulivat esille moneen kertaan vähän eri sanoin ilmaistuna. Toisaalta pidin kirjoittajan selkeästä ja helppolukuisesta tyylistä - lieneekö alun perin toimittaja?

Itse en innostunut dyykkauksesta yhtään enempää kuin ennenkään - no aikakauslehtiä saatan lehtiroskiksesta ottaa, jos joku värikäs naistenlehti tulee vastaan - mutta tulipahan opittua kirjasta nyt ainakin se, etteivät kaikki dyykkaajat ole köyhiä ja syrjäytyneitä.

Osallistun kirjalla aakkoshaasteeseen (S-kirjain).

Kirja lähtee Keski-Pohjanmaalle Chanialle, joka nappasi sen HEP-ketjusta. Mukavia lukuhetkiä!

Kiitos! Lukaisen tämän lähiaikoina ja mietin sen jälkeen että laittaisinko tyttärelle joulukalenteriin, hän kun on kiinnostunut kaikenlaisesta ekoilusta!

Hmmm... olen kuullut kirjan nimen jo kauan sitten ja se on kiinnostanut minua pitkään - valitettavasti petyin. Aika heppoinen ja minun mielestäni ärsyttävästi kirjoitettu. Liian yksinkertainen. Olen silti tyytyväinen että luin, ei tarvitse miettiä kirjan hankkimista enää.

Niin ja dyykkaus: periaatteessa voisin innostua mutta käytännössä minun pitäisi tyhjentää taloa koska turhaa roinaa on aivan mahdottomasti liikaa!

Lähetän Pikkumyylle lähipäivinä :)

Kiitos Chania kirjasta! :)

Innoissani tartuin tähän kirjaan, mutta jouduin pettymään. Odotin kirjalta enemmän. Ja niinkuin Nokkosperhonen aiemmin sanoi, samoja asioita toistettin vähän eri sanakääntein. Onkohan dyykkaus enää muotia? Ainakaan enää ei paljon roskiksien tutkijoita näy...

Kirja jatkaa Hep-kirjana seuraavalle lukijalle.

*Osallistun samalla Appelsiinin 52 viikkoa- vapautushaasteeseen. Monet ihmiset (niin kuin minäkin) aloittavat uuden vuoden siivoamalla kaapit tyhjiksi vanhasta roinasta, eli tämän on pakko olla roskisdyykkarin unelma-aikaa!*

Haa! Mainiota, iso kiitos kirjasta, joka olisi voinut olla myös toivelistallani. Dyykkaan suht usein, tavaraa kylläkin. Ruokaa en ole dyykannut, koska se on hankalaa ja koska Tampereelta varmasti löytyy kipeämmin dyykatun ruuan tarpeessa olevia kuin minä.

Kirja pompsahtanee lukupinon kärkeen.

En mä kyllä nyt oikein oppinut mitään tästä kirjasta, vaikka tämän piti kai sopia kokeneemmallekin. Ehkä tätä kirjaa olisi voinut laajentaa jotenkin. Nytkin kirjassa jo käsiteltiin dyykkaamiseen liittymättömiä asioita, kuten pullojen keräilyä. Mielestäni tässä olisi voinut samalla mainita muita ilmaisia hupeja, kuten joidenkin kirpputorien ilmaishyllyt ja muuta vastaavaa.

Mun mielestä ihan virheellisiäkin juttuja tässä oli. Esimerkiksi "Etenkin kauppojen pölynimuripussit kannattaa tarkistaa ja poimia sielät kolikot kuin marjat mättäältä ikään." Ihan noin niin kuin kaupan pölynimuripusseja täyttäneenä voin sanoa, että tuskinpa niistä mitään kolikoita löytyy. Aika vähän kaupoista ylipäänsä löytyy rahaa lattioilta ja vielä vähemmän niistä menee sinne pölynimuriin.

Itselläni tämä kirja toimi enempi sellaisena vahvistuksena ja innoittajana, jotta jatkan valitsemallani tiellä. :) Tähän kirjan takakannesta löytyvään ajatukseen voin yhtyä: "Dyykkaus on paitsi käytännöllistä toimintaa, myös kokonaisvaltainen elämänasenne. Se on vastalause kertakäyttökulttuurille, hilpeää kierrätystä ja riemukasta löytöretkeilyä."

Omasta kodista löytyy kaikenlaista jännää roskiksista löytynyttä muun muassa huonekaluja ja astioita. Kirjan henkeen voisin kertoa oman hauskan dyykkailutarinani. Eräänä kevätviikonloppuna oman pihan roskakatoksesta löytyi muoviämpäreitä ja pari puutarhakoriste-eläintä. Jostain syystä halusin pelastaa nuo kaikki, vaikka näin jälkeenpäin ajateltuna en yhtään tajua miksi... Loppujen lopuksi kävi niin, että pari kuukautta myöhemmin meillä oli kaupunkiviljelypalsta, jonka kastelussa nuo ämpärit olivat tarpeellisia ja jonka reunalle vietiin ihan vitsillä yksi noista koriste-eläimistä. Vuosi myöhemmin alettiin laittaa siemeniä samalle palstalle ja samalla alueella viljelevät rouvat tulivat kyselemään, tuleeko tuo koristeankka takaisin. Kun vastattiin, että kyllä tulee, toinen rouvista innostui ja huuteli kaverilleenkin, että "hei, se ankka tulee takaisin!". :D Pitänee siis viedä ensi kesänäkin.

Hei! Olet löytänyt bookcrossing-kirjan! Toivon, että ilmoittaisit löydöstäsi täällä, jotta tiedän kirjan jatkavan matkaansa. Voit lukea kirjan ja sen jälkeen vapauttaa sen haluamaasi paikkaan tai antaa vaikkapa ystävällesi. Mitä tahansa kirjalle teet, toivon kuulevani siitä.

Lukuiloa!