Alkuteos: Jungle Doctor Goes West
Kuvittanut: Graham Wade

Australialainen Paul White (1910 Bowral, New South Wales – 1992 Bowral) työskenteli lähetyslääkärinä Tansaniassa ”Church Missionary Society Hospitals” –sairaalassa vuodesta 1939, mutta palasi vaimonsa sairastuttua 1941 Australiaan, jossa hänellä oli pitkään oma radio- ja tv-ohjelma. Esikoisteoksessaan Doctor of Tanganyika (1941) hän kertoo lähetyslääkärin työstään Chigogo-kansan parissa. Whiten teoksia on käännetty yli sadalle kielelle. Hänen 19:stä nuorille suunnatusta Jungle Doctor (Viidakkotohtori)–teoksestaan (1942–68) ovat suomeksi ilmestyneet Viidakkotohtori (1962), Viidakkotohtori safarilla (1963), Viidakkotohtori leikkaa (1963), Viidakkotohtorin viholliset (1964), Viidakkotohtori leijonan jäljillä (1965), Viidakkotohtori sotapolulla (1965), Viidakkotohtori tulee apuun (1967), Viidakkotohtorin muistikirja (1968), Viidakkotohtori ja pyörremyrsky (1970), Viidakkotohtori parantaa sokeita (1971), Viidakkotohtori aavistaa ikävyyksiä (1972), Viidakkotohtori lähtee länteen (1974), Viidakkotohtori pistää skorpionia (1974), Viidakkotohtorin suuri saalis (1977), Viidakkotohtori vauhdissa (1978), Viidakkotohtorin suorat sävelet (1978) ja Viidakkotohtori ja leopardi (1978).

181 sivua

Viidakkotohtori vierailee Ugandan länsiosassa toipumislomalla vaikean malarian jälkeen. No, muutamaa sairasta täytyy tietysti tohtoroida vähän väliä, kun ei lääkäreitä kerta kaikkiaan ole tarpeeksi. Ei ollut 50-luvulla eikä kai vieläkään. Eihän niitä ole Suomessakaan muualla kuin etelässä, jossa on hyvät rahat hankittavissa varakkaalta porukalta.
Välissä tohtori laskettelee lähetyssaarnaajan litanioita, joista en suuremmin välitä. Kuitenkin ihan luettava kirja ajan ja paikan kuvana.

This is my # 50 (110) in
"REDUCE MOUNT TBR 2012" Challenge arranged by Dove-i-Libri.

Kirja vapautuu Kierrätystehdas-tapahtumassa Helsingin Kaapelitehtaalla.
Lukuiloa poimijalle!

Nappasin kirjan kierrätystapahtumasta, vaikuttaa ihan mulle sopivalta kirjalta.

Näitä vanhoja poikakirjoja ei olekaan tullut vähään aikaan luettua. Kirja oli aika selvästi oman aikansa mukainen: siirtomaaherruus ja valkoisten ylemmyys tuntui olevan läsnä koko ajan plus sitten tietty lähetyssaarnaus vielä näkyvämmin. Välipalana kirja oli ihan jees ja se pääsee jatkamaan matkaansa villisti joskus lähitulevaisuudessa.

Vien tämän kirjastoon kierrätyskärryyn.