Otava 2011. 158 s.

Kristina Carlson vain jaksaa ilahduttaa minua. Hän kirjoittaa omintakeisia teoksia, pieniä suuria helmiä. Pidän varsinkin Herra Darwinin puutarhurista.

William N. Päiväkirja on eläytyvä fiktio, joka nojaa historialliseen henkilöön, kasvitieteilijä ja jäkälätutkija William Nylanderiin (1822–1899). Carlson on sepittänyt William N:lle päiväkirjan ajalle 15.11.1897 – 28.3.1899, jolloin tämä vietti elämänsä viimeisiä aikoja Pariisissa.

Carlson pujottaa päiväkirjaan lukijalle välttämättömät ja riittävät tiedot William Nylanderin urasta, ja lisää voi etsiä muualta. Tässä kirjassa Carlson luo William N:stä ennen kaikkea persoonan, uskottavan ja koskettavan ihmisen, jollaista virallisista lähteistä ei löydetä eikä väitetäkään lähteisiin perustuvaksi, ja joka näin saa ihmiskuvauksen yleispätevyyden. Tuloksena on hiottu tarina särmikkäästä kohteesta, kaunis teos, jossa myös Carlsonin kujeileva huumori saa sijansa.

Jossain näin ihmeteltävän, eikö kirjailija hallitse taivutettujen lyhenteiden oikeinkirjoitusta, kun tämähän on William N:n päiväkirja. Itse olen näkevinäni vanhan herran päiväkirjan ja sen kannessa nimilapun, jossa ensimmäisellä rivillä on William N. ja toisella Päiväkirja.

-ruzena

Mehiläisten kaverille :)

Löytyi tänään, kun virus oli talttunut sen verran että jaksoin postilaatikolle asti. Kiitos, ruzena, toivekirjasta! Pidin kovasti Herra Darwinin puutarhurista.

Minäkin päättelin otsikon kirjoitusasun samoin. Ehkä siinä on sellainen kaksirivinen etikettilappu kuin vanhoissa vihkoissa tai mapeissa.

No niin, William N. on odottanut pöydälläni päiväkirjamerkintää yli puoli vuotta. Oi voi.

Luin kirjan muistaakseni pian sen saapumisen jälkeen, ja pidin taas Carlsonin kerronnasta ja kielestä. Nylander on vastahankainen hahmo: yliherkkä, pessimistinen valittaja, maineen ja arvostuksen puutetta poteva mutta sitkeän itsepäinen tiedemies, hapan vanha herra, joka tarkkailee ympäristöä ja ihmisiä pikkutarkasti ja herkeämättömän ulkopuolisuuden tunteen vallassa. Päiväkirjassa N. painottaa jatkuvasti ylemmyydentuntoaan ja tieteellistä lahjakkuuttaan ja tulee samalla paljastaneeksi kaipauksensa, pettymyksensä ja syvän epävarmuuden elämänvalintojensa suhteen.

"En voi olla varma, tekevätkö elämäkertani kirjoittajat minulle oikeutta!"

Lähtee duskiskalle toivelistayllätyksenä.

Tämä ei sentään ollut rinkikirja (toisin kuin tämä http://www.bookcrossing.com/journal/8600953/ joka sekin vietti puoli vuotta jossakin meillä. Ei ikinä enää.)

Oo, toivelistaylläriä pukkas! Kiitos kaunis! :>

Luin tämän pari viikkoa sitten ja pidin kyllä. Herra N. oli jollain tapaa kovin viehättävä hahmo, vaikka periaatteessa nuriseva ja katkera ukko ei kuulostakaan niin kovin mukavalta tuttavuudelta.

Piikulle miitissä. Lukuiloa!

duskiskalle kaunis kiitos miittiseurasta ja toivelistaylläristä!

Yllättävän hauska kirja, vaikka päähenkilö olikin itseensä tyytyväinen, ylimielinen vanha ukko. Tai ehkäpä juuri siksi...

**' William N lähtee seuraavaksi ilahduttamaan (?) Arjamaariaa.

Kiitoksia. Hyvin tunnet minut, koska kirja vaikutti sellaiselta, että luen sen hetimiten. Olen kirjailijalta lukenut tämän harrastuksen kautta Herra Darwinin kirjan ja siihenkään en olisi ilman crossausta koskaan tarttunut. Ja pidin. Joten odotan innolla, millainen kirja tämä on. Lisäksi kiinnostaa se, että esille tulee minulle aiemmin tuntematon "suurmies". Eli sivistystä, aah sivistystä.

Pidin kirjasta todella paljon. Ja tietysti piti googlata tästä tiedemiehestä, josta en ollut ennen mitään kuullutkaan.

Vaikka tarina on surullinen ja haikea, niin silti siinä oli sellaista intohimoa ja rakkautta tieteeseen, että lukijalle ei jäänyt ollenkaan surullinen olo.

Eteenpäin on elävän mieli.

Ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksi v. 2011

Oli juuri lukinnut oven ja tilannut hissin, kun postipoika tölmäsi meidän kerrokseen. Postipinossa oli ihan selvästi kirja Helposti-kuoressa, joten odottelin hetken että hän tarttuisi siihen. Sain siis kirjan mukaani, ja bussissa avasin kuoren jännittyneenä. Ylläripylläri, luki kannen post-it-lapussa, ja todellinen yllätys lapun alla olikin. Hyllyssäni nimittäin on jo yksi lukematon Päiväkirja, ja nyt niitä on sitten kaksi.
Olen tässä mietiskellyt, mitä tekisin. Ensimmäinen ajatukseni oli lukea ja tuikata tämä kappale syksyn Palkintokaappiin, ja säästää itse rekisteröimäni vielä ennalta määräämättömän tarkoitukseen. (Ties vaikka haluaisin kirjan hyllyni pysyväisasukiksi.) Mutta sitten muistin, että huomenna on miitti. Ehkä vienkin tämän kappaleen sinne tarjolle. Jos kaikki ovat jo lukeneet sen tai eivät jostain kumman syystä vai kiinnostu, palaan ensimmäiseen vaihtoehtooni. Ellen yt sitten yön aikana keksi kirjalle kolmatta kohtaloa.
arjamaaria tuntee kirjallisen makuni erinomaisesti. Päiväkirjan räpiköinti kasvattaa luottamusta siihen, että tulen pitämään tästä kirjasta. Kiitos kirjasta, arjamaaria ja muut kierrättäjät!


Kristina Carlson Otavan sivuilla
Kristina Carlson Wikipediassa

Miittiin mukaan.

Miitistä tarttui eilen tämä(kin) kirja mukaani. Saas nähdä, milloin ehdin lukemaan... :)

Kirja jää Ciao! —kahvilan hyllyyn.