Tammi 2011
Alkuperäisteos: Des bibliothèques pleines de fantômes
Suomentanut Jyrki Kiiskinen
157 s.

Takakansi:

Kiehtova kuvaus maailmasta jossa kirjat ovat kaikki kaikessa.

Viehättävä kertomus rakkaudesta kirjoihin ja niiden keräilemiseen. Kirjaston henget on korvaamaton kirja kirjojen rakastajille, keräilijöille ja kirjatoukille.
Mitä luet, sellainen olet. Vilkaisu ihmisen kirjahyllyyn saattaa paljastaa hänestä jotain hyvin henkilökohtaista. Kirjat voivat olla ihmisen sisäisen todellisuuden eläviä labyrintteja. Näin uskoo kustantaja ja kirjailija Jacques Bonnet, jolla on hyllyissään kymmeniätuhansia kirjoja.
Bonnet on antanut omat hyllynsä myös ystäviensä kirjojen säilytyspaikaksi. Vaikka ollenkaan kaikki eivät ole luettuja, jokainen niistä voi jokin päivä tulla tarpeeseen.
Jacques Bonnetin Kirjaston henget on nautinnollinen sukellus lukemisen ja kirjojen omistamisen maailmaan. Se on kiehtova ja lukemaan innostava ristiretki joka ulottuu antiikin klassikoista moderneihin klassikoihin. Kirjaston henget on korvaamaton kirja kirjojen rakastajille, keräilijöille ja kirjatoukille.

Mielenkiintoinen huomautus:
kirjan alkuperäinen luokka: 86.1
kirjan kansin mukaan luokka 84.2

Kirjan alku oli hyvin lupaava, humoristinen ja hyvin kirjoitettu. Kun päästään sitten keskikohdassa, voi vaan ihmettellä kääntäjän kärsivällisyys ja asiantuntemus, kun asiat ei ole ainoastaan käännetty mutta osittain myös selitetty, että Suomalaiset lukijat tietäisivät paremmin mistä kirjailija puhuu. Olisin halunut enemmän tietää miten ystävät suhtautuvat kirjastoon ja miten hän jakaa kirjansa, mutta teos oli lopuksi enemmän kirjojen omistamisen ilon eteenpäin antaminen kuin kirjojen jakamisen iloa promootiota, niin kuin BC on tapana olla ;)
Yritän sitten seuraavaksi tehdä tästä rinkki, kunhän löydän oikeat nimet ja sopivan järjestyksen...

Varattu syysuutuusrinkiin 2011:

hippolein (Hki)
Tyrnimarja (Hki)
Annimanni (Espoo)
ruzena (Hml)
Piiku (Parainen)
Aava ( Jkl)

Syksyn uutuskirja
--------------------------

lähti tänään postin kautta menemään eteenpäin

Kirja saapui, kiitos Hippolein! Palaan luettuani.

Ei hassumpi teos. Bookcrossingin etuja on juuri se että tulee luettua kirjoja,joihin ei muuten varmaankaan tarttuisi ollenkaan.
Tämä Kirjaston henget kertoo kirjamaanikoista, ihmisistä joilla on tuhansia ja kymmeniätuhansia kirjoja ja jotka käyvät jatkuvaa selviämistaistelua niiden kanssa.
BC ei sovi näille maanikoille, sillä he eivät voisi kuvitellakaan luopuvansa yhdestäkään teoksesta.
Minua alkoi ahdistaa pelkästään lukiessa moiset kirjamäärät ja tulin entistä vakuuttuneemmaksi, että omani, yhden kirjahyllyn periaate on ihan hyvä!
Myönnän, että harpoin muutaman sivun, jossa vain lueteltiin kirjojen ja kirjailijoiden nimiä. Välillä tunsin myös itseni sivistymättömäksi kun kaikki nimet olivat umpioutoja...
Lähetän kirjan pikapuoliin ringissä seuraavalle.

Kirja lähtee tänään postitse ringin seuraavalle, Annimannille.

Kirja Espoossa, kiitos! Oma kirjani on vielä kesken, joten menee pieni hetki, ennen kuin pääsen tähän käsiksi.

Tykkäsin! Ja samastuin :) Mulla nimittäin tuppaa noita kirjoja kertymään BC-harrastuksesta huolimatta (tai sen vuoksi :P) ja hiljalleen on tarkoitus vuorata kirjastohuoneen seinät lattiasta kattoon kirjahyllyillä. Paljon tuttua löytyi myös mm. järjestely- ja luokitteluongelmista sekä kirjojen hankkimisesta kertovista luvuista.

Bonnet'n mainitsemista kirjoista ja kirjailijoista tunsin vain murto-osan, mutta monista muista kiinnostuin. Täytyneekin hankkia tästä kirjasta oma kappale, jotta voin palata niihin.

Erikoiskiitos suomentaja Jyrki Kiiskiselle siitä, että kirjassa puhutaan 'sohvapöytäkirjoista' 'kahvipöytäkirjojen' sijaan. (Ranskaa osaamattomana en tosin tiedä, onko se alkukielisen termin ansiota.)

Rinkikirja jatkaa matkaa.

Henget ovat saapuneet. Kiitos!

Tämän kirjan parasta kohderyhmää ovat varmaan kirjoja keräävät bibliofiilit, mutta kyllä myös kirjojen vapauttaja saa kirjasta tukea. Onhan Bonnet'nkin mukaan tuhansien tai kymmenien tuhansien kirjojen omistaminen ongelma - mihin panna ja miten järjestää ne niin että aina löytää etsimänsä?

Olen joskus itsekin leikkinyt kirjassa esitetyllä ajatuksella (s. 17), että järjestäisi kirjansa niiden "samanhenkisyyden" mukaan, näkymättömäksi verkostoksi niin ettei kukaan muu voisi tajuta systeemiä. Sivulta 48 sitten luen, että em. ajatuksen esittäneellä Aby Warburgilla oli "myös vakavia psyykkisiä ongelmia", ja hän uuvutti itsensä siirtelemällä kirjojaan jatkuvasti. Se siitä.

Kirjan alkupuolella puhuttiin lähinnä kirjojen keräämisestä, kirjojen luokittelusta ja lukemattomista kirjoista. Viitattiin muuten usean kerran Carlos María Dominguezin Paperitaloon. (Meillä se on kiertänyt rinkinä ja ainakin minä tykkäsin.) Mainittiin myös Pierre Bayardin mielenkiintoinen How to Talk About Books You Haven’t Read.
Myöhemmin alkoi kirjaviisas vyörytys, joka painottui aika paljolti ranskalaiseen kulttuuriin, ja olisi vaatinut olla connaisseuse saadakseen irti kaikki tarkoitetut oivallukset. Mutta olihan siellä tuttuakin tavaraa. Kaikki tekstissä mainitut kirjat on lueteltu vielä kirjan lopussa.

Bonnet'n ajatukset faktan ja fiktion rajasta ovat kiinnostavia. Kirjan henkilö on lukijalle fakta, kun taas kirjailija on usein fiktiivisehkö. Noinhan se on. Ja tämä pitää Bonnet'lta panna talteen: "Omaelämäkerta... ei ole kuin yksi romaanikirjallisuuden turmiollinen muunnelma".

-ruzena

Kiitos, hippolein, nopealukuisesta, mukavasta ja sivistävästä kirjasta. Lähtee seuraavaksi Piikulle.

Hyvää syksyä jälleen!

Kirja on täällä, kiitos hippolein ja kierrättäjät. Vähän on rinkipaineita, mutta eiköhän tämä tule luettua säädyllisessä ajassa kuitenkin.

Noniin, siinä se taas nähtiin. Kaikki muut ovat tästä tykänneet, mutta minä en ihan jaksa edes yrittää...

Luokitteluongelma on toki minullekin tuttu; omassa pysyväishyllyssäni kirjat ovat aihepiirin/kirjailijan/sarjan mukaan vaihtelevassa järjestyksessä. Toisten mielestä varmaan sekaisin, mutta itse tiedän aika tarkkaan missä mikäkin kirja on. Tosin "kokoelma" käsittääkin vain viitisensataa kirjaa. Ja parhaillaan mietin raaskinko viedä pysyväiskirjoja myös loma-asunnolle jossa tulen viettämään ehkä kuukauden vuodessa, vai pitäisikö siellä olla tuplakappaleet.

Suunnilleen kolmasosan jaksoin lukea, loput harppoen ja sieltä täältä "makustellen". Kirja jatkaa nyt matkaansa aavalle.

Kiitos kuitenkin hippolein ja kierrättäjät!

Kirja tuli jo perjantaina, ja ehdin sen jo aloittamaan. Mukavaa hajontaa mielipiteissä, katsotaan mihin laitaan itse asetun.

----
Voi, ei... Sanotaan ihan ensin, että olisin halunnut ehdottomasti tykätä tästä kirjasta. Ja kovasti sitä yritin. Mutta kun ei niin ei. Alku oli suhteellisen lupaava, mutta sitten jokin alkoi hannata minussa vastaan. Ja mikä se jokin oli, vaikea sanoa. Kirjassa oli valtavasti (surku)hupaisia tarinoita ja kuriositteeteja kirjahulluuden ja kirjankeräysmanian tienoilta, hauskojakin ankedootteja. Silti ei vaan vaan nauttinut kirjasta, enempikin tuli luettua noin niinkuin velvollisuuden takia. Ei huono kirja, ei vain ollut my cup of tea.

Kaunis kansi muuten, pidin siitä kirjassa eniten!

Ja kirja palaa ensi viikolla takaisin hippoleinille, kiitos hänelle kirjan jakamisesta.

Kirja lähti tänään Procyonille. Lukuiloa!

Kiitos, aava. Kirja on perillä.

Lukemisen arvoinen kirja. Olisin halunut innostua tästä kirjasta enemmän, mutta minusta kirja oli välilä todella tylsä, varsinkin kun käsiteltiin kirjahyllyjen järjestämistä. Olisin varmaan jättänyt kirjan kesken, jos se olisi ollut paksumpi.

Kirjan loppuosa taas oli mielenkiintoinen, joten onneksi luin sinne asti. Minua kiehtoi ajatus, että lukijan näkökulmasta kirjojen henkilöt ovat todellisia henkilöitä ja kirjailijat fiktiivisiä henkilöitä.

Olisin varmaan saanut tästä kirjasta enemmän irti, jos olisin osannut ranskaa. Lukeminen tuntui melko poukkoilevalta, kun hyppelin pitkien ranskankielisten kirjan nimien yli. En oikein jaksanut innostua loputtomasta viitteiden ja kirjamainintojen tulvasta.

Kirja lähtee seuraavalle lukijalle. Hyviä lukuhetkiä.

Posti toi odotetun kirjan tänään minulle. Voi ihanaa päästä lukemaan tämä opus, aloitan heti tänään ja laitan nopsaan eteenpäin.

Tässä kirjassa oli vain pieni raapaisu sitä, mitä tältä kirjalta odotin. Odotin valtavaa ylistystä kirjoista, mutta eipä sitä oikein tekstistä löytynyt. Häiritsevä seikka oli ranskankieliset kirjojen nimet, joita tässä opuksessa ol runsaasti. Ihan kiva kirja, joka kaikesta huolimatta kannatti lukea.

Tämä opus lähtee yllärinä matkaan kohti uutta kotiaan. Antoisia lukuhetkiä!!!!! Ja mukavaa joulun odotusta!

Oih! Se on täällä! Kyllä nyt, Anuliininen, yllätit minut täysin. Kiitos!

Laitoin kirjan joskus toivelistalleni, kun bongasin jostain hyvät arvostelut kirjalle. Ja jos takakannessa lukee, että ...kirjat ovat kaikki kaikessa, niin ei vain voi vastustaa. Itselläni (ja varmasti monilla muillakin meistä) on juuri tuollainen suhde kirjoihin. Skippasin myös aiemmat journaalit heti, että saan lukea kirjan ihan puhtaalta pöydältä. Saas nähdä, olenko lainkaan yhtä mieltä muiden kanssa.

Ihan hirmuisen suuri kiitos sinulle, Anuliini! Ja kiitos muillekin kirjankierrättäjille.
Hyvää joulua ihan teille kaikille kullanmurusille! Olette edelleenkin niin ihania. :)

Yritin jo aiemmin aamulla sepustaa tuntemuksiani, mutta oli ilmeisen painokelvotonta tekstiä, kun sitä ei täällä näy... ;)

Jaahas. Kirja oli näköjään jakanut mielipiteitä puoleen ja toiseen. Noh, enhän minä pöljäparka tajunnut, että tämähän on ranskalaisen kirjoittama opus. Olisihan se pitänyt arvata. Ranskalainen kirjallisuus ja minä emme vain kohtaa. Mietinkin, että olenko koskaan lukenut ranskalaisen kirjoittamaa kirjaa (ranskalaisille), josta olisin pitänyt tai jota olisin ymmärtänyt? En tiedä.

Noh, olihan kirjalla kiehtovat puolensakin. Tuli ihan mieleen omat kirjaongelmat, kun hän kirjailija kuvaili niitä vaikeuksia, mitä valtava kirjamäärä teettää. Luojan lykky, että omat kirjaprobleemat ovat vielä aivan alkutekijöissään. Kovin myös Bonnet herkutteli Paperitalolla. Pitäisköhän se lukea uudemman kerran, kun muistelisin, että ekan kerran jälkeen ajattelin, että tämä kirja vaatii uudemman lukukerran. Täytyy pistää korvan taakse. Pidin myös monista kirjan ajatuksista ja ajatuksista, joita kirja herätti. Ihan kannattavaa lukemista. Nuo ranskankieliset opukset ohittelin loppua kohti koko ajan kiivaammin. Enhän edes tuntenut puoliakaan kirjoista tahi kirjailijoista, joita Bonnet mainitsi. Välillä tosin kirja tuntui enemmän tutkielmalta ja kyllä, tylsältä, anteeksi nyt vaan.

Mutta, mutta, kaiken kaikkiaan kannatti lukea. Kirja näyttää käkkivän monen toivelistalla, joten taidanpa laittaa henget matkaan...

Kirja tuli minulle pyytämättä ja yllätyksenä (kiitos siitä), joten jatketaan samaa rataa.
Toivelistallasi olla mötkötteli, joten sitä saa mitä toivoo.
Lukuiloa ja hyvää uutta vuotta 2012!

Vuosi on alkanut lupaavasti, neljäs päivä ja viides BC-kirja!! Saa nähdä onko niitä joulukuussa 365...
Mutta siis SUURKIITOS! Törmäsin yhteen tuttuun Tammen ystävämyynnissä (jossa myytiin kuitenkin vain kirjoja) ja hän ylisti tämän kirjan vuoden parhaaksi. Sanoi, että hepulla on oikeasti kadehdittava yleissivistys, jolla tämä ei kuitenkaan snobbaile. Casanovaakin koskevat huomautukset osuivat aivan nappiin (kun tuttu ne piruuttaan tarkisti). Kansi oli kaunis (kannella on merkitystä) ja takakansi lupaava, mutta silti vain melkein ostin tämän, sillä minun yleissivistystäni ei kadehdi kukaan enkä ole ihan varma osuuko kirjamakuni aivan yksiin tämän tuttuni kanssa. Mutta utelias toki olen ja siksi olen kovin iloinen laatikkoon kopsahtaneesta ylläristä.

Kirja lähtikin käymään Muorilla tässä välissä. Tammen Kirjakaupan ihana Harri (onko vaarallista, jos tunnet myyjätkin nimeltä?) oli tehnyt pikkuisen virhearvion ja suositellut Muorille, 86 v., Ishiguron... öö, nyt lyö tyhjää, no mikä se Never Let Me Go onkaan suomeksi... no sitä kirjaa kuitenkin ja Muori sanoi, että hän sai raahauduttua loppuun asti, mutta oli ihan pihalla ja kuvitteli tulleensa seniiliksi, kun ei ymmärtänyt sitä ollenkaan. Lohdutin häntä sanomalla, että olin jättänyt ko. kirjan englantilaisen version kesken ei-kovin kauan sitten, koska se alkoi olla jo liian sci-fiä miun maun mukkaan. Pitkän päivän ilta ois ollu muori-kamaa, mutta ei tämä. No, mainitsin sitten yhteisen tuttumme, joka suositteli Kirjaston henkiä ja veikkasin, että heidän kirjamakunsa saattavat osua paremmin yksiin, joten kirja on nyt Muorilla. Hää ei tietokoneista perusta, joten journaloin sen aikanaan hänen puolestaan.

Muori lueskeli tätä kirjaa aika pitkään ja sanoi, ettei oikein pitänyt. Sanoi, että pysyäkseen kärryillä, pitää olla todella laaja kirjasivistys ja vaikka Muorikin on kirjan jos toisen lukenut, niin silti oli kovin paljon tuntemattomia nimiä.
Kirja palaa Kirjakon luettaviin.

Lassie palasi kotiin.
Vai että pitäisi olla laaja kirjasivistys. Luen kyllä paljon, mutta en ns. hyvää kirjallisuutta. Rohkenen epäillä, ettei ranskalaiskeräilijallä ole hyllyssään kahtasataaviittäkymmentä eläinlääkärimuistelmaa eikä hän suitsuta Herriotia, Camutia tai Hicksiä...
Useampi journaloija on maininnut kirjojen järjestelyongelmista ja ne ovat minulle tuttuja. Pitäisikö esimerkiksi matkaoppaiden joukkoon (jotka ovat aakkosissa maiden suomenkielisten nimien mukaan) ujuttaa kyseiseen maahan sijoittuvat matkakertomukset? Niin että jos tiedät ajoissa lähteväsi kohteeseen X, voit tutkia matkaoppaita, mutta tutustua myös jonkun paikalla tallanneen näkemyksiin ja kokemuksiin.
Tai pitäisikö Wodehausen tuotannon kohdalla olla myös muiden hänestä kirjoittamat elämäkerrat? Ja saako kirjahyllyssä olla kirjan filmiversio DVD:nä tai VHS:nä kirjan välittömässä vieressä?
Noh, yritän saada tämän kauniin kirjan luettua lähitulevaisuudessa ja toivon että se ennemmin ratkaisee kuin lisää järjestelyongelmia.

Pääsiäisen kunniaksi sallin itselleni jonkun muun kuin jo luvatun hippa-kirjan lukemisen ja sormiin tarttui tämä. Kirja oli nopealukuinen ja parempi kuin pessimisti oletti journaaleissa esiintyneiden mielipiteiden perusteella. Silti siinä oli puutteita; Tarinassa ei ollut varsinaista punaista lankaa. Tekstiä, joka vilisee lainauksia tai ulkomualaisia kirjan- ja tekijännimiä, on rasittavaa lukea, kun ajatus katkeaa vähän väliä (vrt. Merete Mazzarella, joka on pilannut liioilla sitaateilla monet muuten hyvät tarinat. Ei tarvitse olla ihan niin gyldyrelli, lukijaa ei kiinnosta ensisijaisesti kuka on sanonut mitä vaan mitä M.M. on kokenut tai ajatellut. Parhaimmillaan hän onkin kertoessaan hulluista sattumuksistaan). Kirjasta puuttui tunteen palo, kun kuitenkin piti kirjoittaa intohimosta. Minun ei tehnyt mieli lukea yhtään hänen mainitsemistaan kirjoista, sillä hän ei sanonut mitään sellaista, joka olisi saanut minut kiinnostumaan niistä - eikä hän edes yrittänyt sitä. Asenne kirjoihin tarinoina oli aika yhdentekevä. Ne ovat keräilykohteita.
Olen usein sanonut olevani urbaani metsästäjä, jonka riistaa ovat kirjat. Kirjakaupan kyltti saa aistit heräämään ja pulssin kohoamaan. Sisään on melkein pakko poiketa hyllyjä nuuskimaan ja divarit ovat suuremmassa suosiossa paitsi hintatasonsa, myös valikoimansa puolesta; uusia kirjoja myyvissä liikkeissä on kaikissa samat uudet kirjat. Selailen selkiä ja haa - mikäs se sieltä pilkistää - lupaava nimi tai kauan kaivattu opus! Kimppuun ja ei kun kantamaan saalista kassalle. Valitettavasti kokoelmien karttumisen myötä löytöjä tekee aikaisempaa harvemmin ja silti on sellainen kutina, että olisi kiva ostaa jotain... Joskus ostan toisen kappaleen hyvää kirjaa - senhän voi aina antaa jollekulle tutulle lahjaksi. Tutut ovat siunaus sinänsä; he eivät itse viitsi juosta divareissa, mutta ovat antaneet listoja haluamistaan kirjoista. On itse asiassa jopa hauskempaa löytää kirjoja heille, sillä voin käydä läpi kaikki metsästyksen vaiheet ja päivän päätteeksi minun ei tarvitse mahduttaa kirjaa mihinkään ja saan jopa rahani takaisin! Kaikki ovat tyytyväisiä. Kännyaikakaudella on niin helppo tarkistaa onko tarve edelleen akuutti ja hinta sopiva. Voin myös kysyä kiinnostaako tämä aihepiiriäsi sivuava kirja joka istuu juuri edessäni. Usein kiinnostaa. Tekstari on näppärä lähettää vaikka Englannista, jossa mielelläni nuohoan divareita. Bonnet on ensimmäinen muu ihminen, joka on verrannut kirjojen etsimistä ja ostamista metsästykseen, mistä hänelle pisteet.
Kirjojen järjestelylle uhrattiin turhan paljon sivuja, kun aiheeseen palattiin aina uudelleen ja uudelleen. Ymmärsin jo vähemmästä, kiitos. Luulisi kustantajan osaavan editoida, mutta ilmeisesti ei omaa tekstiään.
Kustantamisesta puheen ollen, kirjoittaja olisi voinut ujuttaa juttuun mukaan jotain hersyviä tarinoita tapaamistaan kirjailijoista, mutta ne kohtaamiset jäivät tosi vähälle kuvaamiselle. Hän ei tainnut kerätä omia kirjailijoitaan...
Vaikka hamsteri olenkin, ei pieneen mieleeni ole koskaan tullut olla luopumatta yhdestäkään lukemastani kirjasta. Ehkä Bonnet on valinnut paremmin mitä aikoo lukea, niin ettei edes aloita huonoja kirjoja. BC:n myötä olen oppinut jopa jättämään kesken huonot kirjat, aikaisemmin luin niitä loppuun jonkun sortin velvollisuudesta. Elämä on liian lyhyt huonojen kirjojen lukemiseen.
Ai miten tuttua oli lukea vieraiden ensi kysymys: "Oletko lukenut kaikki nämä kirjat?"
"En tietenkään, tyhmäkö olet?" tekisi mieli vastata. Pikaisen laskutoimituksen mukaan kirjastoni saattaa kieppua siellä 4000-5000 niteen kieppeillä. Arviointi on vähän vaikeaa, kun aika monissa hyllyissä kirjat ovat kahdessa rivissä.
Jokseenkin vuosi sitten olin tyhjentämässä kälyni ensimmäisen esimiehen kirjahyllyjä. Valtaosa kirjoista oli ruotsinkielisiä, tanten oli muuttamassa palvelutaloon ja sinne ei saanut ottaa mukaan kaikkia kirjoja. Pari divaristia oli käynyt ja poiminut ehkä kourallisen opuksia. Alkoi jo ahdistaa - toivottavasti minun ei tarvitse lähteä omasta kämpästäni kuin jalat edellä! En ollut ajatellut mitä kaikkea vanhenemisessa pitääkään pelätä...
Olen kyllä oppinut myös luopumaan. Pienenä sain jouluisin paljon kovia paketteja. Kaikki eivät olleet lapsen mielestä ihan mieluisia, jolloin vanhemmat vain sanoivat: "Näitä voit lukea sitten isompana." Vuosi sitten aloin miettiä KUINKA iso minusta on tultava, että viitsisin lukea Haavikkoa - ja kannoin hänen tuotantonsa divariin. Hyry seurasi perässä.
Kirjaston henget saavat jatkaa matkaansa. Kurkin onko se jonkun toivelistalla, työnnänkö se hamsteriveljelleni vai vienkö kesäpäiville.

Lähtee modifioidussa hipassa Turkkuseen; ensin duskiskalle ja sitten MiuMille. Hyviä lukuhetkiä!

Kirja täällä, kiitos! :> Ryhdyn pikimmiten lukemaan.

Äst. En nyt erityisemmin ilahtunut tästä. Mulla oli tästä jotenkin ihan erilainen mielikuva, en tiennyt tämän olevan suurelta osin sellaista 'minäpäs olen lukenut nääääin paljon ja olen nääääin kirjaviisas' -leveilyä ja henkseleiden paukuttelua. Tylsistytti paikoittain ja loppuun asti luin vain velvollisuudentunnosta. Takakansi mainostaa tämän olevan "korvaamaton kirja kirjojen rakastajille, keräilijöille ja kirjatoukille". Kirjojen rakastaja ja kirjatoukka täältä sanoo näitä vuoden ylisanoiksi. Ja höpön pöppö sanon myös!

Mutta oli tässä sentään joitain ihan mielenkiintoisia ajatuksia ja tuon kokoisen henkilökohtaisen kirjaston käytännön ongelmista olisin mielelläni lukenut lisääkin.

Huvittavaa oli muuten lukea, että "aave" on (ranskalaisen) tietosanakirjan mukaan "Paperi, pahvinpala joka pannaan merkiksi kirjahyllyyn sieltä poistetun kirjan tai lainatun dokumentin paikalle". Kas kummaa, meillä yliopiston kirjastossa sanotaan myös tällaista hyllyyn lykättävää lainauskuittia "haamuksi". Olin luullut sen olevan vain oman työpaikkani slangia. :)

Kirja jatkaa matkaansa tulevan viikonlopun kierrätysmiitissä.

Kirja jatkaa miitissä matkaansa MiuMille.

Kiitokset kivanoloisesta kirjasta!

Muistutus itselle: Kyseessä modifioitu hippa!!
Säännöt: Seuraavalle lukijalle annetaan kolme mahdollisuutta; Saatuaan kirjan, hänen tulee kahden viikon aikana joko etsiä toivelistoilta tälle kirjalle kaksi seuraavaa lukijaa TAI etsiä kaksi halukasta lukijaa jollekin muulle kirjalle josta on luopumassa TAI ilmoittaa alkuperäinen kirja "Kirja tarjolla" -ketjuun.

Kirja onkin olettamaani nopealukuisempi, ja olen jo päässyt puoliväliin. Laitan välikommentteja nyt kun vielä muistan ne. Luulin kirjaa vähän erilaiseksi, mutta ei se silti pettymys ole. Aika kiehtovaa lukea menneisyyden bibliofiileistä, esimerkiksi Senecasta, joka piti Alexandrian kirjaston papyryskääröjä "ruokasalin koristeina". Paikoitellen kirjailijan lukukokemuksien muistelu ja päteminen ovat kyllä tylsää luettavaa.

Tämä kirja on kirjojen ylistys, joten pieni paatos on sille sallittua. Siksi myös kirjoittajan lainaamat sitaatit ovat paikallaan.

Tätä komppaan:
"Omistaa kirjoja lukematta niitä on kuin omistaisi maalattuja hedelmiä." -Diogenes-

Tässäpä hyvä kysymys:
"Miten kaksijalkaisen, kädellisten lahkoon kuuluvan oudon metsästäjä-keräilijän aivojen arkkitehtuuri on sopeutunut muutamien tuhansien vuosien aikana niin hienosti vaikeuksiin, joita aakkosten tunnistaminen herättää?" -Stanislas Dehaene-

Kirjoittajan ihailema "Paperitalo" muuten pääsi juuri toivelistalleni.
---
23.4.2012:
Kirjan loppupuoli oli parempi kuin alkupuoli. Minullakin on paljon taidekirjoja, joten voin samaistua niiden keräilystä kertovaan osuuteen. Pidin myös henkilöhahmoihin liittyvistä mietteistä.

Selailen kirjaa vielä uudelleen, mutta mietin jo kuitenkin sen eteenpäin menoa.
Koska kirjaa ei näyttänyt löytyvän kenenkään toivelistalta, laitan sen tarjolle hep-ketjuun.
---
Kirja menee seuraavaksi Chanialle. Lukuiloa!

Kiitos! Luen piakkoin, vaikuttaa kiinnostavalta!

Kylläpä tämä kirja on saanut runsaasti kommentteja, ja on sekä kovasti pidetty että ei oikeastaan lainkaan pidetty!
Itse asetun tuohon puoleen väliin - miinusta tulee siitä että tuo ranskalainen kulttuuri ja myös kirjallisuus on minulle niin outoa (eli siis ne miinukset taitaakin tulla itselleni, ei kirjalle?) ja siihen liittyvä tekstikin tuntuu hiukan luettelomaiselta, en siis jaksanut innostua.
Pidin kuitenkin kovasti "käytännönläheisimmistä" osista kirjaa; erityisesti järjestelyyn ja luokitteluun liittyvästä kappaleesta.
Kaikenkaikkiaan jäi kyllä hiukan sellainen olo etten ole ihan tarpeeksi älykäs arvostamaan tätä kirjaa!

Lähtee postipojan kyydissä matkaan kohti erästä, jonka toivelistalla kirja on!

Mahtava RABK-yllätys. Suuri kiitos, Chania.

Jo on kirja reissannut!

--

En minäkään tästä jaksanut oikein innostua. Yleiset kirja-asiat olivat hauskoja, mutta paikoin kirjoittaja keskittyi niin syvällisesti ranskalaiseen kirjallisuuteen ja kulttuuriin, etten oikein saanut siitä mitään irti. Jospa seuraava lukija ihastuisi.

Toivelistakirja lähti taas reissuun. Hyvää matkaa!

Posti toi toivelistakirjan, suuret kiitokset sekä JHulkolle että muille kierrättäjille!

No en minäkään valtavasti innostunut. Kirja oli paikoitellen hauska ja mielenkiintoinen, välillä sitten kovin puuduttava kirjalitanioineen. Ja paljon oli outoja kirjoja ja kirjailijoita minullekin. Paperitalon sentään olen aika vasta lukenut, siihen viitattiinkin alkupuolella runsaasati. Toisaalta kirja sai myös miettimään omaa suhdettani kirjoihin. Hyllyssäni on aika vähän pysyviä kirjoja, yli 200 TBR-BC-kirjaa haluaisin lukea ja sitten laittaa kiertämään. Ja kummasti se haluan joskus lukea -kirjojen luettelo aina vain kasvaa! Viime syksynä luin ensimmäisen Virpi Hämeen-Anttilan kirjan, kun se tuli syysuutuusringissä vastaan. Nyt sitten useampikin Hämeen-Anttilan kirja odottaa hyllyssä vuoroaan, ainuttakaan en ole sen ekan jälkeen ehtinyt lukea...

Kiitos joululahjakirjasta, Taavina! :) Journaloin vähän jälkijunassa.. Onpas tämä tosiaan kiertänyt, ja on jakanut mielipiteitäkin! Jännä nähdä, mitä itse pidän kirjasta.

Paikoitellen kiinnostava ja kiva kirja, välillä vähän puuduttava.

Mun on hyvin vaikea innostua ajatuksesta, että keräisin omat ja kavereideni kirjat ihan vaan varuilta talteen, jos vaikka joskus sattuisin tarvitsemaan jotakin niistä. Musta on niin ihanaa voida laittaa bc-kirjat eteenpäin sitten, kun en niitä enää tarvitse.

Paljonhan tässä puhuttiin ihmisistä ja kirjoista, joista olisi kiinnostava tietää lisää. Nyt ensisijainen suunnitelmani on kuitenkin viedä tämä kirja tarjolle huomiseen miittiin ;)

Mitä, onko tämä ollut hiljattain uutuusringissä? Kansi on niin vanhan kirjan oloinen, että en olisi millään arvannut näin uudeksi.
Kiitos kirjasta, kiltit kierrättäjät!

Katselin kirjaa jo aiemmin, mutta se ei houkutellut silloin. Nyt tuli heti ensimmäisellä sivulla vastaan vanha tuttu, Fernando Pessoa. En minä hänen kirjojaan ole lukenut, mutta Italian kirjapiirissä on käsitelty kaksikin Antonio Tabucchin kirjaa, Isabel, un mandala ja Notturno indiano ja samalla tutustuttiin kirjailijaan, joka oli hulluna Pessoaan. Opetteli portugalin kielenkin, jotta pystyisi lukemaan ja kääntämään italiaksi Pessoan tekstejä. Sorbonnen yliopistossa Tabucchi tapasi tulevan vaimonsa, portugalilaisen Maria José de Lancastren, joka myös oli innostunut Pessoasta.
Minä puolestani päätin opetella italian kielen, jotta voisin kirjoittaa Italo Calvinolle kiitoskirjeen hänen kirjoistaa, erityisesti Kosmokomiikasta. No, hän ehti kuolla ennen kuin olin lähelläkään kirjeenkirjoitustasoa. RIP

"Olen viettänyt lapsuusvuoteni lukien kaikkea mikä tuli vastaan: mitä tahansa kirjaa mutta myös julisteita, ilmoituksia, mainoksia, sanomalehtikatkelmia. Ruoka-aikoina luin tekstejä monituisten purkkien ja tölkkien kyljistä tai etiketeistä."

Niin minäkin, paitsi että jatkoin sitä lapsuuden jälkeenkin. Jonkin verran vieroituin tästä tavasta kymmenkunta vuotta sitten, kun harmaakaihi alkoi vaivata. Sitten en enää nähnyt kaikkia tekstejä yhdellä silmäyksellä kääntelemättä päätäni.
Kirjoittaja vältteli koulussa vaadittujen kirjojen lukemista. Minä en. Luin aina syksyllä heti uudet koulukirjatkin läpi.

Loppupäästä kirja oli paikoitellen pitkäveteiseen vivahtava, mutta valopilkkuja oli sielläkin joukossa.

Toivelistaräbäkkinä lähtee kirja eteenpäin.
Mukavia lukuhetkiä!

This is my # 103 in
"KEEP THEM MOVING 2016" Challenge arranged by Booklady331.

Harvemmin tulee vastaan näin paljon kiertänyttä kirjaa. Isot kiitokset kirjasta, Annelis!

Totta puhuakseni minulla ei ollut tarkkaa tietoa siitä minkä tyyppinen kirja tämä on, kun tämän toivelistalleni lisäsin. Taisi olla, että "on kertomus rakkaudesta kirjoihin ja niiden keräilemiseen" riitti vakuuttamaan minut, että haluan lukea tämän. Oletin kuitenkin tämän olevan aika erilainen kuin tämä nyt sitten oli. Odotin, että tässä olisi kerrottu asioista enemmän yleisemmällä tasolla sen sijaan, että välillä tuntui kuin olisi lukenut luetteloa kirjoista ja sitaatteja niistä.

Alku olikin ihan mielenkiintoinen, jo aiheensakin puolesta. En kylläkään tunnista itsessäni kirjojen keräilijää. Hyvin vähän on sellaisia kirjoja, jotka haluan pysyvästi omaan hyllyyni. Oli kuitenkin ihan mielenkiintoista lukea Bonnetin ajatuksia tähän harrastukseen ja sen ongelmiin liittyen. Jossain vaiheessa alkoi kuitenkin kyllästyttää maininnat kirjoista ja kirjailijoista, joista en ole ikinä kuullutkaan. Pari tuttua oli, mutta suurin osa oli täysin tuntemattomia minulle. Mitä pidemmälle etenin, sitä vaikeammaksi lukeminen muuttui. Hyvästä alusta huolimatta ei siis ollut kuitenkaan ihan "minun kirjani".

Kirjassa mainittu Paperitalo-niminen kirja kuitenkin herätti kiinnostukseni, täytyypä vähän tutkia millainen se on.

Tarjolle pks-vakiomiittiin.

nappasin miitistä, jossai yhteydessä varmaan täällä foorumilla jossain nähnyt kirjann, voiko muka crossari vastustaa kirjaa jossa on kirjoja kannessa ja nimenä kirjaston henget