Tyttären itsemurha palauttaa japanilaissyntyisen, englantilaistuneen Etsukon mieleen parinkymmenen vuoden takaisen Nagasakin - intensiivisinä muistikuvina, itsepäisesti toistuvina unina hän elää uudelleen sen kuuman kesän jona hän odotti ensimmäistä lastaan. Sodanjälkeinen murros näkyy kaikessa: Etsukon vanha appi tuntee elämäntyönsä poljettavan lokaan; ystävätär seurustelee jenkkisotilaan kanssa; ystävättären pieni Mariko-tyttö viettää päivänsä yksin kissanpojat ainoana seuranaan. Kesä tuntuu olevan täynnä enteitä tulevasta. Niukkaeleinen kerronta luo tihentyvää jännitystä mennen ja nykyhetken kutoutuessa verkoksi jossa niitä on lopulta mahdotonta erottaa toisistaan. (takakansi)

Erikoinen kirja! Tai siis minulle erikoinen, en muista että olisin mitään "japanilaista" lukenut aiemmin. Dialogi oli jotenkin niin hienotunteista ja sitten välillä kevyesti kumarreltiin. Kaikkea ei kerrottu, vaan tilaa jäi omille tulkinnoille - olisin kyllä halunnut lukea vielä lisää taustoista, henkilöhahmoihin jäi niin paljon selittämätöntä. Mutta hieno kirja siis! Täytyy tutustua kirjailijaan tarkemminkin.