Lempeän ironinen romaani naisesta neljin silmin

Irma haluaa olla ehjä, kokonainen nainen. Mutta kun hänet nähdään neljässä eri elämäntilanteessa neljän eri ihmisen silmin, ei harmonista kuvaa olekaan vaivatonta muodostaa. Millainen Irma vierailee vastavapautuneessa Baltian maassa? Mitä ajattelee mies, johon Irma hullaantuu Kreikan-matkallaan? Millaisen Irman tapaa leskeksi jäänyt, entinen aviomies vuosituhannen vaihteessa? Kenet vanhuuden kynnykselle ehtinyt Irma näkee, kun hän katsoo peiliin?
Tuula-Liina Variksella on naisen mielenmaiseman tarkastelijana terävä silmä, joka uskaltaa katsoa arimpiinkin toiveisiin. Ymmärtäväinen ote tuo mukanaan ironian siivittämän, lempeän huumorin ja tavoittaa myös ihmisen teoissa piilevän absurdin. (takakansi)

Ei kai kukaan meistä ole koko elämäänsä "sama ihminen", vaan kokemukset muuttavat meitä. Tuula-Liina Varis osaa kyllä kuvata todella rehellisesti naisen ajatuksia, ja näistä erillisistä elämänpätkistä muotoutuu kokonaisuus - Naisen elämä.
Irma on aivan tavallinen, hänelle tapahtuu tavallisia asioita (ei aina niin mukavia). Elämä ei mene ehkä suunnitelmien mukaan, mutta olosuhteisiin on sopeuduttava. Aivan ihana minusta Irman elämässä oli läpi vuosien toistuva peiliin katsominen hymyillen ja sanoen: "kyllä sinä pärjäät".

posti kuljettaa

"Hotelli on ruostuneen raudan värinen, suunnaton, pimeä kuin öinen vuori." Tällä perusteella valitsin tämän Lauseen mitalla VII -pussista. Kivasti pakattu kirja saapui tänään. Enpä ollut ennen noita hienoja postimerkkejä nähnytkään! Kun sain paketin auki, koristeltu Post-it -lappu kätki vieläkin kirjan nimen. Päivittelin ääneen, kun lopulta sitten näin, mitä lauseen takaa paljastui - kirjailijan yhteen kirjaan liittyy tosi hyviä lukumuistoja! Kuulostaa hyvältä, kiitos, katiko!

Kirjan lukeminen oli kuin hienon palapelin rakentelua. Kirjan neljästä osiosta muutama oli jotenkin novellimaisia. Irma tuntui todelliselta, kun häntä pääsi tarkastelemaan niin monen silmäparin voimin. Tuo Irman jo lapsena aloittama tapa rohkaista itseään peilikuvansa kautta ihastutti minuakin. Kirjassa erityisen hienoa oli se, miten Irma kokemuksiensa myötä muuttui lempeämmäksi myös itselleen ja kasvoi hyväksymään itsensä - "virheistäkin" tuli osa vahvuutta. Hieno lukukokemus!

Kiitos, katiko!
(Edit: niin, kirjaa lukiessa ymmärsi, että ne postimerkitkin oli ajatuksella valittu.)

Nappasin kirjan mukaan miitistä. En ole aiemmin lukenut tältä kirjailijalta yhtään romaania, 1-2 sellaista juttukokoelmaa kylläkin.

Luin kirjaa työmatkoilla bussissa, tänään sain sen loppuun. Hyvin kirjoitettua tekstiä tavallisen aikuisen naisen elämästä, muttei kuitenkaan minulle mikään ikimuistoinen kirja.

Sain kirjan sopivasti luettua loppuun töistä tullessa, joten jätin sen bussinvaihdon yhteydessä Hämeensillalle Suomen neito -patsaan jalkojen juureen. Osallistun vapautuksella pippiksen patsashaasteeseen.

Nappasin kirjan Hämeensillan kaiteelta juuri kun se oli lentämässä tuulen mukana koskeen! Pidin kirjasta paljon, vaikka en itse olisi sellaista esim. kirjastossa osannut valita. Vapautan tässä joskus kun saan aikaiseksi. :)