Kääntöpiiri pokkari 1998
Englanninkielinen alkuteos: Maru
Suomennos: Kristiina Drews
143 s.

Takakansi:

Maru kertoo tapahtumista pienessä afrikkalaisessa kylässä, jonne saapuu opettajaksi nuori tyttö, Margaret. Kun käy ilmi, että hän on halveksittua masarwa-heimoa, hänestä halutaan päästä eroon. Bessie Head kuvaa sortoa ja nöyryytystä, mutta myös rakkautta ja sielun vapautta.

"Koko eteläafrikkalaisen kokemukseni pohjalta halusin kiihkeästi kirjoittaa kestävän romaanin rotuennakkoluulojen mielettömyyksistä. Halusin kuitenkin kirjan olevan niin kauniin, taianomaisen ja vastustamattoman, että minä kirjailijana haluaisin lukea sen yhä uudelleen." Näin Bessie Head kirjoitti kerran ja tuloksen saamme lukea Marusta.

Eteläafrikkalainen Bessie Head asui maanpaossa Botswanassa lähes kaksikymmentä vuotta. Hän oli Afrikan omaperäisimpiä ja lahjakkaimpia naiskirjailijoita. Hän kuoli 49 vuotiaana 1986.

HEP-kirja
--------------------------

Onneksi olkoon, taas yksi kirja luettavaksi ;)

Maru-kirja tuli tänään postissa :) Kiitos Hippolein :)

Alkuun tämä kirja oli mielestäni aika seikkaperäinen, en oikein tiennyt, että mikä tämä Maru oikein oli, oliko vain varjo, vai oikea ihminen, oliko mies vai nainen.
Huonoa kirjassa oli se, että kaikki teksti oli melkein yhtä pötköä, ihmeekseni kuitenkin tarina jaettu kahteen osaan. Oli aika ilikiää pitää lukutaukoa, kun ei voinut kerrallaan yhtä lukua lukea, vaan lukeminen pit katkaista aina, kun siltä tuntui ja ikäväähän se sellainen ol. Aina lukemista jatkettaessa joutui miettimään, että missähän kohdassa tämä tarina nyt on.
Mielenkiintoinen tuttavuus tämä kirja, vaikka tekstistä löytyikin joitakin kirjoitusvirheitä, jotka ottivat silmään.


Osallistun tällä kirjalla aakkoshaasteeseen.

Kirja lähtee huomenissa kohti uutta kotia, "salaisen" jatko-arvonnan voittajalle :) Mukavia lukuhetkiä kirjan parissa!

Kirjapaketti saapui tänään ihanan saatekirjeen kanssa. Kiitos!

Erikoinen kirja. Myös minä jouduin lukemaan osissa, mutta se johtui siitä, että kirja unohtui kotiin kun lähdin reissuun. Pidin kuitenkin kirjasta.

Seuraavaksi kirja lähtee minun marraskuun arvonnan voittajalle.

Kirja lähti lunatumin marraskuun arvonnan voittajalle.

Osallistun vapautuksella E:tön marraskuu -haasteeseen sekä maailmanympärimatkaan (Etelä-Afrikka).

Kiitos, lunatum! Toivelistakirja on perillä ja vaikuttaa kovasti kiintoisalta. Hauska idea käyttää postikorttina Hammun luomaa kirjaetikettiä. Minulla ei sellaista ole tätä ennen käytössäni ollutkaan. Iso kiitos myös siitä.
Lunta on tänään tullut muuten täälläkin. Tai oikeastaan räntää. Märkää se on, mutta ainakin toistaiseksi on maa valkoisena ja mielikin valoisana. Kuten kampaajalla eräs nainen sanoi, lumi saa vastaantulijat hymyilemään. :)

... Halusin kuitenkin kirjan olevan niin kauniin, taianomaisen ja vastustamattoman ..., sanoi Bessie Head hippoleinin aloitusmerkinnässään siteeraaman takakansitekstin mukaan. Kaunista teksti onkin. Aiheeseen nähden Headin lause ja kerronta tuntuivat alussa jopa vähän liian kauniilta ja kaunosieluisilta, mutta kummasti niihin vain tottui.
Aihe — Afrikan mustien harjoittama rasismi — on tavattoman kiintoisa, enkä muista ennen siihen kaunokirjallisuudessa törmänneenikään. Toki tiesin, että mustillakin on Afrikassa ollut orjia, mutta kuvittelin heitä lähinnä jonkin sortin sotavangeiksi tai sotasaaliiksi. Jälkimmäiseen luokkaan saattavat tietysti kuulua mm. Marun masarwa-orjatkin, mutta en sellaisesta kyllä huomannut mitään mainintaa. Head kuvaa rasismin juuri sellaisena kuin se on, kaikkialle yhteiskunnan rakenteisiin pesiytyneenä ilmiönä.
Kirjan kaikkein suurimpana antina pidänkin juuri syrjinnän kuvausta; osaltaan se valottaa mainiosti eteläafrikkalaista (viittaa eteläiseen Afrikkaan, ei yksin Etelä-Afrikkaan) kulttuuria. Ja kuten niin usein, myös Maru sai minut netin ääreen hakemaan tietoa lisää. Opin mm. sen, että valtaosa Botswanan väestöstä on batswanoja eli tswanoja, joita kirjassa kutsutaan tsuanoiksi. Dilepeen tuleva nuori Margaret Cadmore ei ole tswana; hän kuuluu saneihin. Loukkaavasti häntä kutsutaan bušmanniksi ja puskajussiksi, hän itse määrittelee itsensä masarwaksi. Minulle Wikipedia opetti senkin, että nykyisin masarwa-sanaa pidetään loukkaavana. Botswanassa yleinen ja korrektimpi nimitys on nykyisin basarwa (jonka yksikkömuoto on mosarwa). Mielenkiintoista!
Iso kiitos tästä hienosta lukukokemuksesta teille kierrättäjille! Koska osallistun tällä kirjalla mm. Amynitan Erilaiset kulttuurit -haasteeseen, vapautan kirjan villisti vielä tämän kuun aikana eli siis tänään tai huomenna.

Bessie Head Wikipediassa
Bessie Head at Wikipedia
Head, Bessie at Postcolonial Studies @ Emory
Bessie Head home

Osallistun tällä vapautuksella yhteen jos toiseenkin haasteeseen. Yksi niistä on pippiksen Turistivapautukset, johon mahdollisesit tarvittavat selitykset kirjaan tänne. Muut haasteselitykset menevät haastepostauksiini.
Vapautuspaikka on siis Heikki Varjan Uutinen, joka sijaitsee Hämeenpuistossa lähellä ns. Tapahtumien toria. (Kukaan enää muista sitä nimeä paitsi minä. Se keksittiin silloin, kun Hämeenpuistoa halkonut pätkä Kauppakatua poistettiin ja tilalle rakennettiin tämä aukio. Sillä oli tarkoitus järjestää jos jonkinmoista tapahtumaa ja toimintaa. Vuotena tai parina sillä pidettiinkin järjestöjen joulu- tms. markkinat, jotka levittäytyivät suurin piirtein Satakunnankadulle saakka. Sitten ilmeisesti ymmärrettiin, että Tapahtumien tori on tapahtumille aivan liian pieni. Valitettavasti.)
Hämeenpuisto on hyvä kohde turistille. Se tarjoaa vehreyttä ja viehättävän kävelypaikan lähes järveltä järvelle. Se tarjoaa oivan kuvauspaikan esim. Metsoa tähtäilevälle ja hyvät näkymät moneen muuhunkin katsomisen arvoiseen rakennukseen. Sen kummastakin päästä ja matkan varrelta löytyy taidetta. Tapahtumien toriksi väittämälläni aukiolla esimerkiksi on Viktor Janssonin Vapaudenpatsas (jota myös Rummin-Jussiksi haukutaan) ja Reijo Huppusen Graniittipallo, johon liittyvän hauskan tarinan taisin lukea muutama vuosi sitten Jari Niemelän kirjasta Tampereen patsaat – ja muistolaatat: Kun Graniittipallo oli vielä aivan tuore pallo, kulki eräskin poliisisetä (iltasella tai öiseen aikaan, luulen) Hämeenpuistossa. Hän havaitsi joukon nuoria miehiä ahertamassa Granniitipallon luona. Poliisimme saapasteli paikalle ja uteli, mitä pojat puuhaavat. Puuskuttava vastaus kuului jotenkin siihen tyyliin, että me työnnetään tää pallo paikaltaan. Jaha, vai niin, hymähti poliisi ja saapasteli tiehensä kehottaen herroja jatkamaan puuhiaan. Joka vuosi sulan veden aikaan (ts. kun pallo pyörii eikä ole kuvun alla) useampikin ryhmä yrittää kammeta pallon paikoiltaan. Kukaan ei ole vielä onnistunut. - Tänä vuonna pallo oli vapautunut lauantaina 26.4. Kun kuljin sen ohi, yksi herrahenkilö oli työntämässä sitä. Hän luovutti melko pikaisesti ja ryhtyi selostamaan seurueelleen (jälkikasvua, ehkä?) pallon periaatteita ja fysiikan lakeja.
Pitkä sepustus lyhyesti: mars Hämeenpuistoon, turistit! Siellä on melkein mitä vain.

LÖYTÄJÄLLE: Kiitos, että nappasit tämän kirjan mukaasi ja tulit vielä vilkaisemaan sen matkapäiväkirjaa! Tieto siitä, että kirja on hyvissä käsissä, on minulle tärkeä. Siksi pyydän sinua kertomaan, että se on sinulla. Toivon myös, että luettuasi kirjan poikkeat täällä uudestaan ja kirjoitat mietteitäsi lukemastasi. Sinun mielipiteesi kiinnostaa minua. :) Samalla voit myös kertoa mahdollisista jatkosuunnitelmistasi kirjan varalle. Jää ihmeessä vielä hetkeksi ja tutustu BookCrossingiin. Sivustolla on useita kielivaihtoehtoja, mm. suomi. Kielen voit vaihtaa vihreässä yläpalkissa keltaisen Go-nappulan oikealla puolella olevan pudotusvalikon avulla. Jos olet kiinnostunut BookCrossingista, mutta haluaisit tutustua siihen suomen kielellä, kurkkaapa näiden linkkien taakse: Tutustumisen arvoisia ovat myös * suomenkielinen keskustelufoorumi http://www.bookcrossing.com/forum/30 * suomalainen Wikipedia-artikkeli BookCrossingista osoitteessa http://fi.wikipedia.org/wiki/Bookcrossing Jos harrastuksemme kiinnostaa sinua, liity toki jäseneksi. Olet tervetullut mukaan joukkoomme nyt tai myöhemmin. LUKUILOA!!!

Postireissusta kotiin kävellessä tuli mieleen, että Uutiselle taisi joku jättää kirjan tässä hiljattain. Niinpä kävin patsasta kurkkaamassa, kun reitti siitä vierestä muutenkin kulki. Siellä Maru odotti. Patsaan lähellä seisoskeli ryhmä haalariasuisia opiskelijoita, mutta kukaan ei ilmeisesti ollut patsasta älynnyt vilkaista - vaikka eipä näin pientä ja litteää kirjaa välttämättä kauempaa huomaa.

Kirja oli matkalukemisena. Tähän tulee kommentteja, kunhan olen kotikoneella.

***
Kirjan alku oli minusta vähän sekava. En ollut ensin edes varma, että kuka tämä Maru on. Mies vai nainen. Ja kenestä hänestä milloinkin puhuttiin. No, selkisi tämäkin sitten kun vain luki eteenpäin. Melkoinen manipuloija tuntui olevan koko mies, kun pyöritti muita asukkaita mielensä mukaan. Välillä jumalat puhuivat ajatuksissa ja sitten oli taas välit poikki tai yhteinen sävel löytyi jne. Ihan kiinnostava lukukokemus tämä oli, ja kirja oli sopivan mittainen junamatkalle. Kirjan alkuunkin tuli enemmän järkeä, kun sen luki uudestaan sen jälkeen, kun oli päässyt tarinan loppuun.

Asemalle aulaan jätän jonnekin.
***
BC-sivuston kielen saa halutessaan vaihdettua sivun ylälaidan vihreässä palkissa olevasta valikosta. Suomenkielinen keskustelufoorumi: http://www.bookcrossing.com/forum/30