Takakannesta:

"Naisen ruumis makasi kahden pysäköidyn auton välissä. Ja kun se oli peitetty likaisella ruskealla samettikankaalla, se näytti vain tavalliselta lumppukasalta.

Edes komisario Wexford ei huomannut mitään epätavallista - lukuunottamatta nuorta naista, joka pyyhälsi hänen sivuitseen punaisella autolla melkoisella ylinopeudella.

Vasta hänen apulaisensa Burdenin soitto samana iltana palauttaa tapahtuman hänen mieleensä. Lumppukasa kätki sisälleen julman ja häikäilemättömän murhan - eikä Wexfordilla ole juuri mitään mistä tutkimuksen aloittaa."

Kiva vanhanaikainen, perinteinen dekkari - juuri sopivaa lomalukemista :)

Seuraavaksi Tmarjulle, joka valitsin tämän arvoitusarkusta ekan sivun perusteella. Jännittäviä lukuhetkiä!

Kiitos Annimanni!
Kyllä se niin on, että kun ekan sivun perusteella valitsee kirjan, ei koskaan tiedä, mitä saa. Tässä toki tyylilaji oli selvillä, mutta muuten en tiennyt, mitä odottaa....
Tutkaillaan.

Luin kirjan maaliskuussa junamatkalla. Keskittyminen ei varmaan ollut paras mahdollinen, mutta jotenkin tämä kirja ei vakuuttanut minua. Toki matka joutui hyvin sitä lukiessa, ettei mikään turha teos sentään.

Jätän kirjan jonnekin Kouvolassa viikolla 10.

Jätin kirjan kahvila Coffee Houseen odottamaan seuraavaa lukijaa.

Dekkarien ystävä löysi juuri Suomeen palattuaan Kouvolan Coffee Housesta tämän dekkarin. Nyt se on luettu ja kulkeutunut Tampereelle. Vapautan sen tänään ja jätän Tampereen yliopiston päärakennukseen.

Kirja odotteli Sampolan kirjaston eteisaulassa, kun olin menossa viron tunnille. Wexfordit on tullut luettua vuosia sitten, joten lienee aloittaa kakkoskierros :-)

Aika oli kullannut muistot... Tai sitten tämä ei ollut parasta antia Wexford-sarjassa. Juoni oli varsin epäkiinnostava, tutkinta aikamoista jahkailua ja kaiken kruunasi tönkkö suomennos. Välillä oli melkein mahdoton ymmärtää ensilukemalta, mitä joku virke tarkoitti. Suomen kielen sanoja oli laitettu peräkkäin alkuperäistekstin järjestyksessä; minkäänlaiseen sujuvuuteen ja ymmärrettävyyteen ei oltu edes yritetty päästä. Nähtävästi suomentajalle oli maksettu pennosia kustannusten pitämiseksi alhaisina ja tässä oli lopputulos.

"Sheila, Wexfordille selvisi kun häntä kyydittiin sairaalasta toisen tyttärensä Sylvian luo, asui nyt Kingsmarkhamin maineikkaimmassa majatalossa Olive and Dovessa."

Kirja vapautui Metson vaihtokärryyn.