corner corner HAASTE: Ei omena kauas puusta putoa, vai Pojasta polvi paranee?

Forum | << Finnish - Suomi | Refresh | Search

corner corner

Sort Options Toggle Stats Options


Profile Image

HAASTE: Ei omena kauas puusta putoa, vai Pojasta polvi paranee?

Tänään 14.1.2018 on Zachris Topeliuksen 200-vuotispäivä. Sen kunniaksi Tarna ja minä lanseeraamme satuiluhaasteen.

Tässä haasteessa ei lueta eikä vapauteta, vaan kirjoitetaan jälkipolvista. (Halutessasi saat myös lukea ja vapauttaa!)

Haasteen säännöt:

- Kirjoita pätkä tai kuvaile esim. ranskalaisilla viivoilla jonkin/joidenkin mahdollisesti sinulle tärkeän/tärkeiden romaanihahmon/-hahmojen JÄLKELÄISTÄ. Millainen luonne ja ulkonäkö hänellä on, mitä hän puuhailee ja miten hän reagoi asioihin, millaisessa maailmassa ja missä ajassa hän elää ja mitä aatteita hän kannattaa?

- Vinkki. Kannattaa muistaa, että jälkeläinen elää eri ajassa ja kuuluu eri sukupolveen kuin vanhempansa: maailma ja aatemaailma ovat ehkä muuttuneet! Joitain ominaisuuksia on ilmiselvästi tullut perittyä vanhemmilta, mutta paraneeko pojasta polvi? Onko jälkeläinen vanhempiensa vastakohta, paranneltu vai vesitetty versio?
- Vinkki 2. Sinun ei tarvitse kirjoittaa suoraan seuraavasta sukupolvesta, vaan voit tehdä suuremmankin harppauksen ajassa eteenpäin.
- Vinkki 3. Jälkeläisellä voi olla useampia tunnistettavia esivanhempia. Mutta muista, että mitä useampia tunnistettavia, sitä haastavampi itse kirjoitustyö!
- Vinkki 4. Kirjoita niin, että toisten on mahdollista tunnistaa, kenen/keiden jälkeläisestä on kyse. Älä kuitenkaan mainitse tekstissä suoraan, kenen/keiden lapsi tai jälkeläinen hahmosi on! Vihjeitä sen sijaan on suotavaa antaa.
- Vinkki 5. Ellet ole oikein tyytyväinen joidenkin suosikkiromaanihenkilöidesi olemassaoleviin jälkeläisiin, esim. Vihervaaran Annan ja Gilbert Blythen lapsikatraaseen tai Lotta Månssonin tyttäreen Liselotteen, voit myös lisätä perheeseen oman mielesi mukaisen lapsen tai korvata olemassaolevan lapsen itse keksimälläsi. Älä tällöinkään paljasta suoraan, kenen/keiden jälkeläisestä on kyse! Anna muiden arvata!
- Vinkki 6. Voit myös mukailla tai vaikka parodioida alkuperäisen kirjan tyyliä. Se on yksi tunnistettavuustekijä lisää!

- Halutessasi voit myös vapauttaa hahmoihisi tai ko. kirjaan/kirjasarjaan liittyviä kirjoja. Tällöin saat lisäarpoja.
- Haasteeseen voi osallistua myös yrittämällä arvata, kenen/keiden jälkeläisistä on kyse. Arvaukset lähetetään Tarnalle tai minulle yksityisviestinä. Mainitse myös täällä ketjussa, että olet lähettänyt arvauksesi. Kustakin arvauksesta saa arvan.
- Jokaisesta luodusta jälkeläisestä saa yhden arvan. Lisäksi oikein ansiokkaat tarinat tai jälkeläiset palkitaan.

Haasteaika alkaa tänään ja päättyy seuraavana Sakarin-päivänä, 14.1.2019.

Riemukkaita kirjoitushetkiä, toivottavat Tarna ja CL!

Complete Thread

Profile Image
Tänään 14.1.2018 on Zachris Topeliuksen 200-vuotispäivä. Sen kunniaksi Tarna ja minä lanseeraamme satuiluhaasteen.

Tässä haasteessa ei lueta eikä vapauteta, vaan kirjoitetaan jälkipolvista. (Halutessasi saat myös lukea ja vapauttaa!)

Haasteen säännöt:

- Kirjoita pätkä tai kuvaile esim. ranskalaisilla viivoilla jonkin/joidenkin mahdollisesti sinulle tärkeän/tärkeiden romaanihahmon/-hahmojen JÄLKELÄISTÄ. Millainen luonne ja ulkonäkö hänellä on, mitä hän puuhailee ja miten hän reagoi asioihin, millaisessa maailmassa ja missä ajassa hän elää ja mitä aatteita hän kannattaa?

- Vinkki. Kannattaa muistaa, että jälkeläinen elää eri ajassa ja kuuluu eri sukupolveen kuin vanhempansa: maailma ja aatemaailma ovat ehkä muuttuneet! Joitain ominaisuuksia on ilmiselvästi tullut perittyä vanhemmilta, mutta paraneeko pojasta polvi? Onko jälkeläinen vanhempiensa vastakohta, paranneltu vai vesitetty versio?
- Vinkki 2. Sinun ei tarvitse kirjoittaa suoraan seuraavasta sukupolvesta, vaan voit tehdä suuremmankin harppauksen ajassa eteenpäin.
- Vinkki 3. Jälkeläisellä voi olla useampia tunnistettavia esivanhempia. Mutta muista, että mitä useampia tunnistettavia, sitä haastavampi itse kirjoitustyö!
- Vinkki 4. Kirjoita niin, että toisten on mahdollista tunnistaa, kenen/keiden jälkeläisestä on kyse. Älä kuitenkaan mainitse tekstissä suoraan, kenen/keiden lapsi tai jälkeläinen hahmosi on! Vihjeitä sen sijaan on suotavaa antaa.
- Vinkki 5. Ellet ole oikein tyytyväinen joidenkin suosikkiromaanihenkilöidesi olemassaoleviin jälkeläisiin, esim. Vihervaaran Annan ja Gilbert Blythen lapsikatraaseen tai Lotta Månssonin tyttäreen Liselotteen, voit myös lisätä perheeseen oman mielesi mukaisen lapsen tai korvata olemassaolevan lapsen itse keksimälläsi. Älä tällöinkään paljasta suoraan, kenen/keiden jälkeläisestä on kyse! Anna muiden arvata!
- Vinkki 6. Voit myös mukailla tai vaikka parodioida alkuperäisen kirjan tyyliä. Se on yksi tunnistettavuustekijä lisää!

- Halutessasi voit myös vapauttaa hahmoihisi tai ko. kirjaan/kirjasarjaan liittyviä kirjoja. Tällöin saat lisäarpoja.
- Haasteeseen voi osallistua myös yrittämällä arvata, kenen/keiden jälkeläisistä on kyse. Arvaukset lähetetään Tarnalle tai minulle yksityisviestinä. Mainitse myös täällä ketjussa, että olet lähettänyt arvauksesi. Kustakin arvauksesta saa arvan.
- Jokaisesta luodusta jälkeläisestä saa yhden arvan. Lisäksi oikein ansiokkaat tarinat tai jälkeläiset palkitaan.

Haasteaika alkaa tänään ja päättyy seuraavana Sakarin-päivänä, 14.1.2019.

Riemukkaita kirjoitushetkiä, toivottavat Tarna ja CL!

Profile Image
Tarnan sepittämänä:

- Kohdehenkilömme on (kirjan) päähenkilön jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa.
- Suku Englannissa, mutta kohde on pakoilee nykyisin virkavaltaa Suomessa.
- Suomen hän valitsi piilopaikakseen maan syrjäisen sijainnin ja metsien vuoksi. Aluksi hän asettui Keski-Suomeen mutta muutti sitten Varsinais-Suomeen; joki ja maakuntakukka tekevät siitä tutummanoloisen.
- Globalisoituneen maailman lapsi, jota etsivät mm. Amerikan suurimman sheriffin D. Trumpin miehet.
- Hänen ns. rikoksensa ovat maailmanlaajuisia: hän varastaa salaisiksi luokiteltuja tietoja ja jakaa niitä tarvitseville. Monien mielestä hän ei kumminkaan ole rikollinen vaan suuri sankari.
- Koonnut itselleen samanhenkisen iloisen kaveriporukan.
- Harrastukset: metsäretket, salametsästys ja veijarimaiselle luonteelle sopivat nk. käytännön pilat
- Lempiväri: lincolninvihreä.
- Epäilee olevansa Punahilkan kaukainen sukulainen.
- Taitaa olla rakastunut.
Profile Image
CL:n tarinoimana:

Satu työntyi tuulikaappiin. Äiti kurkisti keittiöstä:
- No mitä Satu? Tule sisälle sieltä, on mustikkasoppaa!

Äiti ja sen ikuiset sopat, ajatteli Reeta, mutta ei voinut olla virnistämättä. Äidin kokkaaminen oli mitä oli, mutta maalta poimitut marjat olivat aina maalta poimittuja marjoja.

Ovella Satu pyöritteli nappikorviksiaan. Se oli saanut reiät syyslomalla. Reeta vilkaisi äitiä. Se ei ikinä antaisi laittaa reikiä, ei ikinä. Ei silti, Reeta tuumi, eivät ne reiät hänen tyyliinsä sopisikaan. Korvikset tarttuisivat taatusti pipoon tai kaulahuivinreunaan tai vaikka mihin pusikkoon.

Satu tuli korviksineen keittiönpöydän ääreen. Isä ei ollut tullut vielä toimistolta, joten siinä he istuivat tyttöporukassa ja juttelivat päivän kuulumiset.

Reetasta oli mukavaa, kun äiti oli kotona. Se pääsi aikaisin töistä ja ehti laittaa ruokaa ja touhuta kaikenlaista Reetan kanssa. Vasta myöhään illalla se vetäytyi työkamariin ja alkoi korjata kokeita. Äiti oli peruskoulunopettaja. Tekstiilityön opettaminen tytöille tuotti sille kyllä aina päänvaivaa, mutta silloin äiti kääntyikin Reetan puoleen. Reeta oli oikein kätevä käsistään eikä ymmärtänyt äidin viittauksia "katumusharjoituksiin". Monet sunnuntai-illat sitä oli istuttu takkahuoneessa saunan jälkeen, äiti, isä ja Reeta, opettelemassa porukalla virkkausta.

Mustikkasopan jälkeen Reeta huusi äidille heit ja pyyhälsi Sadun kanssa luistelemaan. Ovi kävi ja pipontupsu heilahti, ja niin sitä taas mentiin.

***
Matkalla Koulukadun kentälle tulivat vastaan pojat. Ja Leena. Niillä oli lätkävuoro.

Mutta mitä Leenalla on mukana, Reeta kauhistui. Sillä on koira, ja se kiusaa sitä!

Leenalla oli remmissä iso, takkuturkkinen koira. Reeta kyllä tunsi sen, se oli isännöitsijä Wigrenin vahtikoira Leenan talosta. Tai ei se mikään vahti ollut, vanha ja laiha, ja väsynyt. Reeta oli vähän pelännyt sitä, kun se oli niin iso ja kolkonnäköinen. Mutta Leena ja Jani kiusasivat sitä aina pihassa.

Koskaan aikaisemmin ei Leena ollut uskaltanut tarttua koiraan. Mutta nyt sitä vedettiin remmistä ja yritettiin sovittaa sille luistimia tassuihin. Pojat nauroivat, ja Leena esitti kovaakin sankaria.

- Voi sun SAMPERI, Reetalta pääsi. Tuulispäänä hän hyökkäsi Leenan luo.

Satu vapautti koiran, joka lähti kiitollisena hölkyttämään kotia kohti. Reeta näki syrjäsilmällä, että Satu lähti sen mukaan. Seuraavaksi Reeta tunsi muksahduksen poskessaan. Tappelunnujakka oli valmis.

Profile Image
Oi, jospa olisi hetkiä, jolloin ehtisi itsekin kirjoittaa.
Profile Image
Minäkin lähetin. Mielessä muhii yksi tapaus, mutta en tiedä saanko siitä mitään aikaiseksi. Tosi kiva idea joka tapauksessa!
Profile Image

arvasin

Mietin jo eilen, oliko näitä esimerkkejäkin tarkoitus arvata, mutta arvasin sitten, kun muutkin... :)
Profile Image
Nostetaan.
Profile Image
- Ulla, 12, asuu Manhattanin Upper West Sidella vuonna 1936.

- Elämä kuuluisien taiteilijoiden ja taiteilijattarien ja kansainvälisen jetsetin ympäröimää

- Ulla on luonteeltaan melkoinen villikko ja viikari; aina tekemässä jos jonkinlaista koirankuria. Hän on myös helposti innostuva: siellä missä hänen suuret silmänsä kipunoivat, on aina elämää.

- Ullan äiti on kuuluisa laulajatar. “Vanhaan hyvään aikaan” perhe kiersi ympäri Eurooppaa konserttiproduktioissa.

- Perhe on emigroitunut Yhdysvaltoihin Ullan ollessa melko nuori. Äiti esiintyy edelleen ja käy lisäksi lausunta- ja puhujamatkoilla, ja Ullalla on useita lastenhoitajia.

- Ullan unkarilainen isä on sanomalehtikonsernin toimitusneuvostossa. Hän se keksi laittaa Ullan toiseksi nimeksi Kamilla; Ullan suomalaisen etunimen valitsi äiti muistona rakkaasta, nuorena kuolleesta lapsuudenystävästään. “Kukaan” Yhdysvalloissa ei osaa lausua tai kirjoittaa Ullan nimeä oikein; mutta Ulla yrittää olla välittämättä siitä. Ei hänen omakaan oikeinkirjoituksensa aivan virheetöntä ole, maasta toiseen kun on koko ikänsä reissannut.

- Ullan äiti muistelee usein lapsuuttaan Suomessa, silmiähivelevän kauniilla ja turvallisella maaseudulla. Ulla on käynyt kerran Suomessa; mutta tuosta nelivuotiaana tehdystä matkasta Helsingin-sukulaisten luo hän ei muista mitään.

- Äidin isä, papa, on viulutaiteilija. Hän on vielä vanhoilla päivillään kiertueella Kaliforniassa. Ulla pitää kovasti papasta ja toivoo tämän pian palaavan muun perheen luo.

- Ulla on aina ollut kaunis lapsi: hänellä on ihmettelevät, kaikelle kauniille alttiit, siniset, mustaripsiset silmät ja paksut mustat hiukset.
Profile Image
- Katrine, jota kaikki kutsuvat lyhyemmällä ja kätevämmällä nimellä Katy, on 11-vuotias.

- Luonteeltaan räiskyvä ja reipas. Sirkuskerho, ratsastus, skeittaus ja erilaiset luonnonsuojelutempaukset rakkaimpia harrastuksia. Käy vähintään muutaman kerran vuodessa metsällä isän, mummun ja isoenon kanssa. Lukee mieluiten salapoliisiromaaneja silloin, kun malttaa istua aloillaan. Vauhti nimittäin kiehtoo Katya paljon enemmän kuin mikään kärsivällisyyttä vaativa.

- Koulu ja erityisesti matematiikantunnit ovat Katyn kauhistuksia.

- Katyn tulevaisuudenunelmiin kuuluu poliisikouluun hakeminen. Kun ei vain tarvitsisi kuluttaa niin paljon koulunpenkkiä!

- Asuu Kööpenhaminassa, äiti Jannecke Nissen Brandt ja isä Ulf-Oskar Brandt molemmat töissä mainostoimistossa, isä kuvittanut kirjojakin ja tehnyt kansigrafiikkaa

- Brandtin mummu, isän äiti, on se suvun jäsen, johon Katy on eniten tullut. Myös mummu on elinikäinen villikko, aika monta kertaa uhkarohkea ja ajattelematonkin.

- Katylla on paljon ystäviä, sukulaisia ja rakkaita perhetuttuja. Kaikkein mieluiten hän kyläilee Wenchellä. Wenchen isänäiti on upporikas kartanonrouva. Tämän perintömailla Wenche pitää hevosiaan. Katykin on saanut kisata Wenchen kilpaponi Pololla.

- Katyn ihana täti Tania Rotwelsh Falck skypettää usein Etelä-Afrikasta. Tania ei oikeastaan ole Katyn täti vaan pikemminkin mummun vanhempi serkku tai jotain… Ikinuori taiteilijatyyppi haluaa kuitenkin olla Katyllekin täti, joten asia on sillä selvä. Tanian tanskankieli on hauskaa kuultavaa: hän on asunut ja musisoinut eri puolilla Afrikkaa 1960-luvulta lähtien, siis pienen ikuisuuden.

- Tanskalaistyyli on 2000-luvulta lähtien tullut maailmanmuotiin ja vaikka äiti mainostaa sitä ehtimiseen ulkomaisiin sisustuslehtiin, Katy ei harmaasta maalaisromantiikasta välitä. Katyn vaatteissa on sitäpaitsi aina palkeenkieliä; ja mitä iloisemmat värit, sitä parempi. Nehän sopivat hänen ketunpunaisena hulmuaviin hiuksiinsa!

- Katyn huoneessa on tulipunainen matto, jota hän rakastaa yli kaiken. Se on kuulunut aikoinaan mummulle, eivätkä sen värit eivät ole yhtään haalistuneet siitä kevätpäivästä monen monta vuosikymmentä sitten, kun mummu sen oman huoneensa somistukseksi osti.
Profile Image

Nosto

Arvauksia! Ja hahmoja!
Profile Image

Nosto

Nyt kaikki mukaan :-)
Profile Image
Saimme CL:n kanssa avunpyynnön Maloulta Etelä-Ranskasta. Hän sanoo lähettäneensä sen juuri meille, koska uskoo meidän olevan sukua. Päättelimme viestin kuitenkin olevan suunnattu kaikille suomalaiskrossaajille, sillä Maloun mielestä hänellä saattaa olla meidän joukossamme enemmänkin sukulaisia. Maloun nuorin tyttärentytär, perheensä kuopus Renée-Claire on karannut. Tyttö katosi jo viikkoja ennen koulun päättymistä, ja perhe on huolissaan. Tytöllä on kuulemma ollut tapana lähteä silloin tällöin omille retkilleen, mutta näin pitkään hän ei ole koskaan ollut yksin poissa kotoa. Ensin perhe olikin luullut Renée-Clairen lähteneen tavanomaiselle pikkuvaellukselleen. Renée-Claire oli pakannut mukaansa eväitten lisäksi telttansa ja onkensa, joten ihan heti häntä ei kotiin osattu odottaa. Epäilyt pitemmästä karkumatkasta syntyivät, kun koulusta oli otettu yhteyttä ja kerrottu kylttiskandaalista. Poliisille perhe ei halua karkulaisesta ilmoittaa, koska Renée-Claire ei suhtaudu kovinkaan suopeasti univormupukuisiin.

Tässä tärkeimmät tuntomerkit kadonneesta:
Nimi: Renée-Claire
Sukupuoli: Tyttö
Koko: Petit
Silmät: Ruskeat
Hiukset: Ruskea pörrö, yleensä piilossa vihreän lerppalierisen hatun alla
Harrastukset: Kalastus ja musisointi
Erityistaidot: Puujaloilla kävely

Luonteeltaan tyttö on aika itsepäinen. Hän ei esimerkiksi suostu käyttämään uusia vaatteita. Kerrankin äiti oli ostanut hänelle uudet farkut, sellaiset kuin kaikilla muillakin kylän lapsilla oli. Renée-Claire kokeili niitä kerran ja hylkäsi ne heti. ”Niissä ei ole minun muotoani”, tyttö selitti. Ilmeisesti lapsella on isoukkinsa päänmuoto, koska Maloun isän kerran heille muka unohtamasta hatusta tyttö ei luovu. Se on yksi hänen tärkeimpiä aarteitaan teltan ja repun ohella. (Teltankin isoukki kerran jätti lähtiessään takapihalle muka vahingossa, ja Renée-Claire omi sen heti.)

Malou sanoo, ettei hän tunne isäänsä kovinkaan hyvin – tämä kun korkeintaan pikaisesti piipahti hänen lapsuudenkodissaan talvisin, jos silloinkaan. Renée-Clairen synnyttyä tilanne on ollut toinen. Malou muistaa, kuinka hän eräänä aurinkoisena talvipäivänä hyssytteli tauotta itkevää vauvaa pihamaalla, kun hänen isänsä tupsahti tapansa mukaan yllättäen portista sisään. Samaan aikaan sisältä huudettiin mummoa pelastamaan päivällinen kaamealta keittiökatastrofilta. Hätäpäissään Malou tuuppasi ulvovan vauvan lähimpään eli isänsä syliin ja lähti kiireesti harppomaan taloon päin. Äkkiä hän pysähtyi: oli täysin hiljaista. Lapsi ja isoukki tuijottivat hiljaisina toisiaan. Myös sisällä olijat huomasivat itkun lakanneen ja tulivat kuka ikkunaan, kuka portaille ihmettelemään.

Renée-Clairen kasvaessa isoukki alkoi viihtyä Maloun tyttären perheessä pidempään ja pidempään. Ei hän sisällä oleskellut mutta pystytti telttansa takapihalle ja oleili lähinnä pienimmän lapsenlapsenlapsensa kanssa. Eivät he paljon näyttäneet edes juttelevan – kumpikin kun on vähän vaiteliaampaa sorttia – mutta selvästi he viihtyivät toistensa seurassa. Välillä he tosin keskustelivat ”tosi tärkeistä asioista”, kuten Renée-Claire selitti isoäidilleen.

Renée-Claire tunteekin isoukkinsa paremmin kuin kukaan muu perheestä. Malou on nyt oppinut isästään paljon uutta lukemalla Renée-Clairen päiväkirjaa. Nyt hän sanoo ymmärtävänsä senkin, miksi hänen äitinsä usein nauroi lapsen vain tulevan isoisoisäänsä, kun äidin tai isoäidin ostamat vaatteet eivät kelvanneet tai koulussa oli hankaluuksia.

Koulussa ongelmia onkin riittänyt. Renée-Claire ei oikein siedä auktoriteetteja, ei kieltoja eikä käskyjä. Päiväkirjan mukaan hänen suurin vihamiehensä on koulun vahtimestari, joka tuppaa komentelemaan lapsia. (”Portin ulkopuolelle ei saa mennä kuin lounasaikaan! Oppilailta pääsy kielletty! Karkkia ei saa syödä, kun paperit kuitenkin päätyvät roskisten sijasta lattioille tai pihamaalle!”) Vaksi harrastaa erilaisia kieltokylttejä, joita hän sijoittelee sinne tänne koululaisten kiusaksi. Sekös Renée-Clairea sapetti! Hänen viimeisin tempauksensa olikin varastaa (”lainata” sanotaan päiväkirjaan kirjatussa sotasuunnitelmassa) päivätorkuilla olleen vahtimestarin avainnippu, painua koulun kylttivarastoon ja tuhria kaikki siellä olevat kyltit niiden lisäksi, joita oli kiinnitetty seiniin tai pystytetty pihamaalle. Aikamoinen haloohan siitä syntyi, mutta silloin nuori kapinallinen oli jo tiessään.

Isoukkinsa kanssa Rénee-Claire on siis tullut aina loistavasti toimeen. Ensi alkuun he telttailivat kotitalon takapihalla ja kävivät vain päiväretkillä. Tytön vähän vartuttua he lähtivät yöretkille, sitten viikoksi tai jopa kahdeksi. Kun Rénee-Claire osoittautui musikaaliseksi, isoukki lahjoitti hänelle rakkaan huuliharppunsa, koska hänen mielestään tavaroihin ei koskaan pidä kiintyä liikaa. Hän myös opetti tytön soittamaan sitä. Kerran he sitten jopa pitivät naapureille pihakonsertin, joissa lapsi soitti huuliharppua ja isoukki poikkihuilua. Hän opetti nuorimman lapsenlapsenlapsensa myös kävelemään puujaloilla. Sinä talvena he sitten toikkaroivat yhtenään pitkin poikin kylää. Onkimaankin Renée-Claire oppi isoukin avustuksella. He kävivät kahdestaan kalassa ja paistoivat saalinsa nuotiolla.

Viime talvena isoukki ei enää tullutkaan. Perheen mielestä se oli aivan ymmärrettävää; isoukki on jo aika vanha eikä jaksa enää matkustaa. Mutta Renée-Claire oli aivan suunniltaan ja hoki, että isoukille on varmasti sattunut jokin onnettomuus. Ja nyt tyttökin kadonnut.

Malou uskoo Renée-Clairen suunnanneen kulkunsa pohjoiseen. Päiväkirja puhuu isoukin etsinnästä ja tietää hänen viettävän kesänsä pohjoisessa. Siellä asuu hänen paras ystävänsä, joukko muitakin hyviä ystäviä. Isoukilla on siellä myös laumoittain sukulaisia, mm. sisar- ja velipuolia perheineen. Sukua on niin paljon, että Malou uskoo krossaajienkin joukosta löytyvän suvun jäseniä tai ainakin ystäviä.

Malou pyytää meitä etsimään Renée-Clairen ja sanomaan tytölle, että ottaisi pian yhteyttä kotiin ja tulisi takaisin ennen koulun alkamista. Muistattehan siis vapautusreissuilla liikkuessanne tarkkailla ympäristöänne; nuori Renée-Claire vaeltelee siellä jossakin. Mutta jotta voimme pistää etsinnät täydellä teholla päälle, meidän pitää selvittää, _kuka_ Renée-Clairen isoukki oikein on.
Viestikää CL:lle (tai minulle) kun tiedätte vastauksen.

Edit. Korjattu pari käännösvirhettä.
Profile Image
Tulipahan samalla kaivettua ketju esiin

Are you sure you want to delete this item? It cannot be undone.