Takakannesta: Ratkaisematon tapaus. Uusi johtolanka. Onko kyseessä toivon pilkahdus vai tappajan kieroutunut leikki?Salaperäisesti kadonneen Katharinan tapaus piinaa rikostutkija William Wistingiä vielä vuosien jälkeenkin. Katoamisen vuosipäivänä hän käy aina tapaamassa Katharinan miestä ja muistelee rikosta, jota ei onnistunut ratkaisemaan. Tällä kertaa tapahtuu kuitenkin jotain odottamatonta. Toinen nainen katoaa. Samoin Katharinan mies, Martin. Wistingin on löydettävä ystävänsä, mutta onko hänet vedetty mukaan kuolettavaan peliin?

Kirja vapautuu kirjabuffaan. Hyviä lukuhetkiä!

Luin viime marraskuussa Horstilta Kadonneen Felician, joten olihan tämä napattava Tampereen kirjabuffasta 😉 Kiitos kirjasta!

Ensiksi lukulainaan!

Paljon salaperäisiä katoamisia, poliisilla paljon tutkimista. Osa löytyi vuosien jälkeen (24 v.) tien purkamisen takia. Onneksi asiat sentään selvisivät! Jännittävä kirja, suosittelen! (Luettu 2.5.2024)

Kirjan palautus.

Otin kirjan mukaani tänään, kun lähdimme maalle puu- ja pihahommiin. Mukana oli kahvitermari ja mikäs oli urakan jälkeen kahvitellessa ja hienosta kevätsäästä nauttiessa. Kirjojen kanssa tietysti 😀

Lukuaikaa on ollut vähän, olen tässä vasta sivulla 97/396. Vielä ei ole oikein päästy tutkimuksissa vauhtiin..

* * * * Varo! Alla on juonipaljastuksia! * * * *




Luin kirjan loppuun lauantaina (18.5.). Ihmettelin kyllä sitä, että vaikka juoni on sinänsä ok ja Horst kirjoittaa hyvin, moneen kertaan ehti jo pitkästyä. Tiivistää olisi siis saanut ja reilusti. Myös Norjan poliisin jokseenkin epäeettisiltä vaikuttavat tutkimusmenetelmät – mökkiviikonloppu epäillyn kanssa – kummastuttivat. Ja kun en ole muuta Horstilta tämän lisäksi lukenut kuin Kadonneen Felician, heräsi myös kysymys, kätkevätkö kaikki murhaajat Norjassa uhrinsa keskeneräisille tietyömaille tai onko Horst tieinsinööri tms., kun samaa on joka kirjassa? :P

Wistingin mikittäminen ei olisi onnistunut samalla tavalla Suomessa, meillä kun mökkiviikonloppuina saunotaan :D Mökin valurautahellaan ja takkaan tuskin mahtui halkoja. Taisivat olla klapeja ne.* Enkä myöskään usko, että henget lukevat uutisia (s. 371, tilalle: ihmiset tai lukijat).

Lyhyet luvut olivat plussaa. Hiukan ihmetytti se, miten henkilöitä kutsuttiin. William Wisting oli aina Wisting, mutta Martin Haugen lyheni Martiniksi silloinkin, kun ei ollut tarvetta korostaa eroa heidän asemassaan (poliisi, epäilty) vaan miehet olivat viettämässä yhteistä mökkiviikonloppua. Samoin William Wistingin tytär oli aina Line, mikä oli selvempää, jos isää kerran kutsuttiin sukunimellä, mutta muuten se antaa kyllä vähättelevän kuvan. Helsingin Sanomista osui silmään tämä: "Tutkimusten mukaan ihminen pitää pätevämpänä henkilöä, josta puhutaan vain sukunimellä."

Niin ja se koodi. Eikö poliisi muka tosiaan pysty ratkaisemaan noin selvää koodia, kun tietää sen tekijän koulutuksen/ammatin?? Eikö poliisikunnassa ole geokätköilijöitä tai muita mysteerien ratkojia?? :P

Mutta siis hyvin kirjoitettu tarina, joka ei vienyt uskoani Horstiin vaan lisääkin luen :D

* Harvoin uunin, takan tai hellan pesä on niin suuri, että sinne mahtuu metrinen halko. Niinpä halot katkotaan sahalla lyhemmiksi ja lohkaistaan kirveellä pienemmiksi. Länsi-Suomessa tämmöinen pilkottu polttopuu on useimmiten nimeltään klapi, klappi, lapi, klapu tai lapu. (lähde: kotus.fi)

* * * * *
Edit: No nyt nuo Norjan poliisin menetelmät vasta huolestuttavatkin.. Kustantajan sivuilla lukee, että Horst on entinen rikostutkija!