Otava (2021,) Seven-pokkari 2022. 315 s.

Savonia-palkinto 2021

Kuopio-sarja #9. Muistoruohosta palataan vuoteen 1964.

Kuopio-sarjassaan Sirpa Kähkönen aina silloin tällöin vaihtaa kerronnan tapaa ja tyyliä, vaikka kaupunki on Kuopio ja samoja henkilöitä siellä tavataan. Nyt kirjailija vetäisee kolmesataa sivua tajunnanvirtaa! Ainakin lähes.
Vuorottelevina pääpuhujina ovat Irene, Jaakko ja Leo, lapsuudenystävät ja koulunsa jättäneet ja kotiongelmistaan irti pyristelevät 60-luvun nuoret. Irene on tsupparina Paratiisililja-nimisessä kukkakaupassa, jonka omistajat Linnea ja Santeri Juurinen saavat hekin puheenvuoronsa. Entuudestaan tunnen henkilöistä vain Anna ja Lassi Tuomen, joilla on nyt luontevat sivuosansa.
Irenen äidin sairaus on ovelasti kerrottu. Jaakon perheessä ei ole helpompaa, mutta Jaakon ystävyys tukee kauniisti sekä itseään väheksyvää Ireneä että "sventuuva"-Leoa.
60-luvun Kuopion lisäksi kuvataan yya-Suomen lutuista kulttuurivaihtoa, ja Santerin Leningradin-matkalla hetkeksi palataan vallankumousvuosien Pietariin ja Terijoelle.

Kaikkeen tähän on upotettu sekä tavallisten ihmisten arkea, ajatuksia ja tunteita että yhteiskunnan olotilaa, historiaa ja sen pitkiä varjoja. Vihreä sali on tarinassa useampikin paikka, ja symbolisesti näille ihmisille "siellä on haaveeni, onneni maa".
Henkilöt tulevat niin tutuiksi, että on reilua kirjailijalta kertoa lyhyesti lopuksi mitä heille kuuluu vuonna 2000.

Tämän, kuten mielestäni jokaisen Kuopion, voi lukea myös tuntematta aiempia osia, vaikka onhan sarja erityisen antoisa kokonaisuutena. Jonka epäilen vieläkin täydentyvän...

-ruzena

14.11.2022

Eikun salille ja viihtymään!

Kiitos toiveeni täyttämisestä!
Olen lukenut Kuopio-sarjan tähän asti, joten tuli sopivasti.

Monikerokseninen tarina ja kuten ruzena edellä kuvasi osuvasti, tämän Kuopio-sarjan osat ovat jokainen tyyliltään vähän erilaiset. Se on ihan virkistävää ja haastaa vähän lukijaakin. Tunnistettavaa Kähköstä tämä taas kuitenkin oli ja rikas kielenkäyttö ihastuttaa.

Tässä osassa ollaan sotavuosien jälkeisissä tunnelmissa ja ihmisten välinen puhumattomuus on käsin kosketeltavaa. Tätä puhumattomuuden taakkaahan me jälkipolvet edelleen mukanamme kannamme.

Surumielinen ja kaunis tämä oli. Kirjan toinen osa meinasi puuduttaa, mutta sitten lukeminen lähti taas lentoon.

Helmet lukuhaaste:
Kirja on kirjoitettu alun perin kielellä, jolla on korkeintaan 10 miljoonaa puhujaa.
Kirja köy myös bc-foorumin kuukauden kirjailijat kiertoon-, sekä värihaasteeseen.

Tämä löytyy hetku77:n toivelistalta, joten otan mukaan Pala Cafen miittiin.

Hyviä lukuhetkiä!

5.5.2024 Miitissä jälleen - olihan taas mukava nähdä bookcrossareita. Kiitos toiveeni täyttämisestä ja miittiseurasta, outa1977!