Englanninkielinen alkuteos: To the Land of Long Lost Friends, 2019.
Suomentanut Outi Järvinen, Otava 2021.
Kovakantinen, 316 sivua.

Kustantajan sivulta:
"Rakastettu hyvän mielen dekkarisarja jatkuu.
Mma Ramotswe huomaa, että joskus avun tarjoamisessakin varovaisuus on valttia.
Mma Ramotswe on löytänyt uudestaan yhteyden vanhaan ystäväänsä. Ystävättärellä on ongelmia tyttärensä kanssa. Karismaattinen saarnaaja on saanut tytön pään pyörälle, mutta saarnaajalla saattaa olla muitakin kuin hurskaita tarkoitusperiä. Mma Ramotswe ei epäröi tarjota apuaan, mutta saa huomata, että perheasioihin sekaantuminen on aina mutkikasta.
Charlie puolestaan haluaisi kosia tyttöystäväänsä, mutta morsiamen isälle osoitettavan rahasumman kokoaminen aiheuttaa päänvaivaa. Morsiamen veli haluaa auttaa ja tarjoaa töitä, mutta työ ei ole aivan sitä, mitä Charlie odotti."

Siisti kirjaston poistokirja. Tuplakappale, kotona toinen odottaa lukemista.

Seuraavalle lukijalle Helsingin miitissä.

Kiitos kirjasta!

Tämä oli virkistävää luettavaa :) Mma Makutsi oli perinteisen ärsyttävä, mutta annoin heti s. 43 anteeksi, kun pääsin pärskähtämään :D Charlie on mennyt "epävirallisesti" kihloihin ja keskustelevat toimistollamitä eroa on virallisella ja epävirallisella kihlauksella:
"Siinä on yksi ero", Charlie vastasi. "Jos käyttäö sormusta, kaikki saavat tietää. Ja epävirallinen kihlaus tarkoittaa sitä, että juuri kukaan ei tiedä."
"Tietääkö morsin?" kysyi Mma Makutsi.

XD

Muutenkin tämä oli viihdyttävää tekstiä - ja aina tykkään ilmaisusta "perinteinen ruumiinrakenne" :)

Kirja lähtee matkahuolloitse He_Rille, jonka toivelistalla tämä on :) Aurinkoista kesää ja rattoisia lukuhetkiä!

Kiitos!