Sivulta kirjasampo.fi:

Tâm on nuori tyttö, kun Vietnamin sota syttyy. Hän todistaa hävitystä, mutta selviytyy kerta toisensa jälkeen. Kertomus saa alkunsa entisen Indokiinan kumipuuplantaaseilta. Se sivuaa Yhdysvaltain armeijan yritystä evakuoida orvot vietnamilaislapset osana operaatio Babyliftiä, hipaisee sodan hirveyksiä ja kulkee kalifornialaisten kynsisalonkien kautta Montréaliin.

Vuosien kuluessa ja paikkojen vaihtuessa muidenkin sodan nähneiden elämäntarinat punoutuvat osaksi Tâmin kertomusta. Romaanin kantava, kaiken yhdistävä teema on rakkaus ja ihmisyyden katkeamaton elämänlanka: vietnamiksi em tarkoittaa pikkusisarusta tai rakastettua, ja se lausutaan samoin kuin ranskan aime, rakasta.

(Gummerus)

Tämä oli vaikuttava kirja. Kirjailija kertoo sodan julmuuksista mutta myös toivon pilkahduksista. Ihmiset tekevät hyviäkin tekoja kaikkien kauheuksien keskellä. Oli tilanne ympärillä millainen tahansa, hyvyys ja halu elää nostavat päätään. Kirja on rankkaa luettavaa, se sisältää paljon kauheuksia, jotka on kerrottu suoraan turhia jaarittelematta. Tunnelma kirjassa on kuitenkin omalla tavallaan rauhallinen. Pidän tällaisesta tiiviistä kerronnasta. Pieneen sivumäärään on saatu paljon asiaa ja ajattelemisen aihetta.

Ostin tämän kirjamessuilta, ja kirjan välissä oli infolappunen kirjasuunnittelijalta. Jätän sen kirjan väliin, sillä se oli mielenkiintoista luettavaa.

Osallistun kirjalla Tarkehaasteen lisäksi Presidenttipeliin: Gerald Ford (s. 66, 68, 71), Richard Nixon (s. 108) ja Ho Tši Minh (s. 121).

Tämä toivekirja kiinnostaa varmaan kuriiriakin? Hyviä lukuhetkiä lukutuolille ja kiitos kuriirille.

Kuten Saka74 arvasikin, kuriiri päätyi syömään kuormasta, kun kyseessä oli näin pienikokoinen ja kiinnostava kirja, jonka ehti hyvin lukea parissa päivässä.

Tässä kirjassa oltiinkin sellaisessa maailmassa, josta en tiedä oikein mitään. Tuli siis myös uutta tietoa. Asioita kuvailtiin realistisesti, yhtään kaunistelematta, mutta vaikka osa tapahtumista oli raakojakin, kokonaisuutena lukukokemus oli miellyttävä ja kiinnostava. Tämä tuntui sellaiselta kirjalta, että voisin lukea tämän joskus uudestaan.

Presidenttipeliin:
Gerald Ford, s. 66
Richard Nixon, s. 108
Ho Tši Minh, s. 121

Kirja päätyy lukutuolille.

Kiitos pariinkin haasteeseen sopivasta toivekirjasta rekisteröijälle ja kuriirille, joka toi sen pakkassäätä uhmaten perille saakka.

Tämä oli minulle vaikeampi pala luettavaksi kuin kaksi aiemmin suomennettua saman kirjailijan kirjaa, Vi ja Ru. Olisikohan siihen vaikuttanut se, että tiedoissani on paljon aukkoja Vietnamin sotaan liittyen vai rakenne, jossa lukija joutui keskittymään paljon pysyäkseen kärryillä henkilöiden välisistä yhteyksistä? Kim Thúy onnistui joka tapauksessa tällä pienellä kirjallaan herättämään halun saada lisää tietoa Vietnamista ja sen historiasta.

Saa nähdä, ehtiikö Hippa-kirja jouluksi perille, ehkä vuodenvaihteeksi kuitenkin? Ihanaa alkavaa vuotta 2024, Paulanni!

Kiitos toivekirjasta, lukutuoli! Vuodenvaihteeksi ehti hyvin - postin puoleen harventuneet jakelupäivät tekevät ennakoimisen hankalaksi. Oikein antoisaa lukuvuotta 2024 sinulle ja kirjan muille lukijoille!

Kuten edelliset lukijat ovat todenneet, kirja on realistinen ja kaunistelematon, paikoin rujokin. Sodan kauheus näytetään, sen jälkeen elämä jatkuu. Lasten kohtalot Vietnamin sodan keskellä jäävät mieltä kaivertamaan. Silti kirjan kielessä on paljon kauneutta ja herkkyyttä, ja pidän siitä, ettei kaikkea selitetä auki juurta jaksain. Muutenkin pidin kirjasta kovasti.

Tarke- ja välipalahaaste.

Tarjolle PKS-miittiin.

Kiitos kirjasta, kiltit kierrättäjät!
Tätä en voinut jättää pöydälle. Ajattelen muistelevani samalla työmatkaa Vietnamiin 2002.