Marjo Manninen on nähnyt miehensä viimeksi kuukasi sitten. Hän arvelee miehen lähteneen toisen naisen perässä Mäntyharjulle, eikä ole vaivautunut ilmoittamaan asiasta poliisille. Mutta Kai Manninen ei ole hairahtunut huonoille teille. Hän on kuollut. Hirtetty.
Kun toinenkin ruumis löytyy samalla tavalla hirtettynä, joutuu rikostarkastaja Olavi Jääskeläinen keskeyttämään hevosenpaskan levittämisen ruusujensa juurelle ja aloittamaan murhatutkimukset Mäntyharjun kesäisissä maisemissa

Kirja lähtee lukevaan kotiin!

Kiitos, eilen pääsi tänne! Ehkäpä myös äitini voisi lukea tämän.

Rupesin lukemaan eilen eli lankalauantaina ja pääsin noin sivulle 30, sitten lähdin elokuviin päivänäytökseen. Olenkohan Tuula Sariolan kirjoja pahemmin lukenutkaan? Alku vaikutti ihan sujuvalta ja uskottavaltakin, tänään jatkuu taas.

No eipä tämä kirja sitten oikein vienyt mukanaan lopulta. Jotain miehistä Tuula Sariolan kirjoitustyylissä oli, mutta ehkäpä se johtui siitä, että kirjassa ei ollut ainoatakaan naispoliisia. Miespoliiseja taas oli niin paljon, että heidän henkilöhahmojensa kehittely jäi mielestäni vähän ohueksi. Dekkarina kirja oli kai aika tyypillinen ja tarina oli näin maallikon silmissä melko uskottava, mutta jännitysmomentit olivat vähissä. En nyt ihan valtavalla kiireellä ala etsiä lisää Tuula Sariolan kirjoja, mutta eihän tämä huonokaan ollut. Mukiinmenevää käyttökirjallisuutta.

Wikipedia tiesi kertoa, että tämänkin kirjan on kirjoittanut itse asiassa toimittaja Ritva Sarkola: https://fi.wikipedia.org/wiki/Tuula_Sariola

Osallistun kirjalla Helmet-lukuhaasteeseen.

Kirja pääsee pian tarjolle Turun jokakeväiseen kierrätysmiittiin. Leppoisia hetkiä ei-niin-pelottavan dekkarin parissa!

EDIT: Kukaan ei ottanut kirjaa, joten vein sen pääkirjaston kierrätyshyllyyn.